Curacaolla ollaan lomailemassa ja pitihän täälläkin sitten vähän päästä päristelemään. Tällä kertaa ei kuitenkaan lähdetty motoilemaan vaan lampsittiin kauppareissulla näkemällemme Eric's ATVlle kyselemään josko päästäis vähän mönkimään. Reissuhan järjestyikin heti kokonaisedulliseen 90 dollarin hintaan.
Menopeleiksi saimme suunnilleen 250 kuutioiset menopelit ja niillä lähdimme liikkeelle parin oppaan ja 4 hollantilaisen kanssa. Muut ottivat kimppamönkijöitä mutta meijän piti tietysti saada ihan omat. Oli aika hämmentävää, että tuolla reissulla ajettiin melko pitkäänkin aluksi pitkin yleisiä teitä. Hyvin noilla kuitenkin pysyi liikenteen mukana ja tulipa nähtyä paikallisia asumuksia etc. Mitä ei ehkä nornilomalla tulisi nähtyä.
Parhautta oli toki se, kun päästiin ajelemaan kunnolla maastoon. Sinne oli piikkipensaiden ja kaktusten väliin tehty mönkijän mentäviä reittejä, joita pitkin rässittiin. Ajeltiin paljon saaren autioilla itä- ja pohjoisrannoilla, joille ei kulje teitä. Ja ihan turha olis ollaki n, sen verran karua oli. Mutta ajelu oli varsin mukavaa vaikka sen jälkeen saikin puhdistaa silmistään ämpärillisen hiekkaa. Aikamoisen mutaisilta näytimme, varsinkin allekirjoittanut, mutta sehän vaan kertoo että reissu oli onnistunut. Pölyt karistimme päältämme pulahtamalla snorklailemaan mereen. Tääl o hianoo, joku vois vaan lähettää lisää rahaa ;-)
maanantai 29. elokuuta 2011
perjantai 26. elokuuta 2011
Nuori ratakettu vauhrissa
Eilen oli vuorossa vähän erilaista ajelua. Cebarikuski oli ehdotellut meille Alastaron radalle lähtemistä ja pitihän sitä loman kunniaksi lähteä. Vähän rajoitti kyllä puuhaa perjantain aamukahden herääminen reissuun lähtöön.
Ajelulle noudettiin mukaan Ideaparkilta kevarikaveri ja reitti kulki punk a laitumen kautta Huittisiin ja sieltä alastarolle. Siellä oli siis RM Heinon ratapäivät ja minä ja seurueen kaksi nuorempaa ajettiin ohjatussa hitaassa sarjassa ja cebari ja r6 keskisarjassa.
Ensin vähän harjoiteltiin ajamista ja saatiin ajo-opastusta. Käytännössä tosin aika vähän koska meitä oli tosi paljon. Radalle päästiin sitten ajamaan letkassa opastetusti aina etummaisen ajolinjaa seuraten. Mun edellä ajava vaan ajo ihan erilailla ne mutkat kun sen edellä ajava mikä ärsytti kovin. Mut sit ku pysähhyttiin niin selvis että se olikin toinen neljän opeista joka oli koittanut vähän opastaa parempia ajolinjoja. Oh well.. Eipä enää tunkenu mun eteen ajaan ;-)
Poijjaat oli teipannu multa peilit ennen ajoa ja hyvin pysty sitten keskittymään ihan vaan omaan ajoonsa mikä oli tarkoituskin. Vois sanoa tuosta että onpahan opittavaa vielä paljon, Mutta hyvin toimi vastaohjaus, pääs kokeileen mutkittelua leviällä radalla ja ihan ok pysy porukan mukana viragolla. Kuski ei tosin ehkä aina pysyny mut ei ollu vehkeestä kii hitaassa. 2 kertaa kerkesin radalle ajaan 20 min settiä ja sit lähettiin kohti kotia, jotta kerettiin viel nukkuun ja pakkaan.
Paria sadepisaraa lukuun ottamatta koko päivän oli ihan helmi keli. Lämpöö 22-23 ja ei liikaa häikäsevää aurinkoa vaikka sekin tuikki välillä. Totaalista pääntyhjennystä eli mitä parhainta lomatekemistä liki 300km :-)
Eilen oli vuorossa vähän erilaista ajelua. Cebarikuski oli ehdotellut meille Alastaron radalle lähtemistä ja pitihän sitä loman kunniaksi lähteä. Vähän rajoitti kyllä puuhaa perjantain aamukahden herääminen reissuun lähtöön.
Ajelulle noudettiin mukaan Ideaparkilta kevarikaveri ja reitti kulki punk a laitumen kautta Huittisiin ja sieltä alastarolle. Siellä oli siis RM Heinon ratapäivät ja minä ja seurueen kaksi nuorempaa ajettiin ohjatussa hitaassa sarjassa ja cebari ja r6 keskisarjassa.
Ensin vähän harjoiteltiin ajamista ja saatiin ajo-opastusta. Käytännössä tosin aika vähän koska meitä oli tosi paljon. Radalle päästiin sitten ajamaan letkassa opastetusti aina etummaisen ajolinjaa seuraten. Mun edellä ajava vaan ajo ihan erilailla ne mutkat kun sen edellä ajava mikä ärsytti kovin. Mut sit ku pysähhyttiin niin selvis että se olikin toinen neljän opeista joka oli koittanut vähän opastaa parempia ajolinjoja. Oh well.. Eipä enää tunkenu mun eteen ajaan ;-)
Poijjaat oli teipannu multa peilit ennen ajoa ja hyvin pysty sitten keskittymään ihan vaan omaan ajoonsa mikä oli tarkoituskin. Vois sanoa tuosta että onpahan opittavaa vielä paljon, Mutta hyvin toimi vastaohjaus, pääs kokeileen mutkittelua leviällä radalla ja ihan ok pysy porukan mukana viragolla. Kuski ei tosin ehkä aina pysyny mut ei ollu vehkeestä kii hitaassa. 2 kertaa kerkesin radalle ajaan 20 min settiä ja sit lähettiin kohti kotia, jotta kerettiin viel nukkuun ja pakkaan.
Paria sadepisaraa lukuun ottamatta koko päivän oli ihan helmi keli. Lämpöö 22-23 ja ei liikaa häikäsevää aurinkoa vaikka sekin tuikki välillä. Totaalista pääntyhjennystä eli mitä parhainta lomatekemistä liki 300km :-)
torstai 25. elokuuta 2011
Mustalahti
Tiistaina tuli käytyä Mustassalahdessa ehkä viimeistä kertaa tällä kaudella. Tai eihän toki voi keleistä tietää, mutta veikkaan vähän, että on kelit melkoosesti keltasemmat ku saavutaan reissusta. Kahtoo ny. Tuli myös seisottua tosi pitkään autojonossa kun tietä kunnostettiin ja aikaa kului paljon enemmän kuin 60km mittarissa antoi kertoa
maanantai 22. elokuuta 2011
Katalan Kutalan Kasino
Maanantai piti oikeestaan pyhittää kokonaan ajelulle, mutta koska miäs on melkoisen kipeä, niin jäi pitemmät ajelut tekemättä. Käytiin sentään hakemassa sille telineet renkaanvaihtoa varten ja heitettiin sen pärrä tontille, jotta se voi sitten vaihtaa renkaat kun jaksaa.
Sieltä lähdin jälleen kerran ajelemaan pitkin Lempäälän ja Sastamalan teitä ja tällä kertaa ihan oikeesti aattelin mennä käymään siellä Kutalan Kasinolla. Ajelin Kuljun kautta ja siellä tuli ainakin 10 vesitippaa. Olin kuitenkin urhoollinen enkä peljästynyt ja se selkeesti kannatti. En nimittäin itse nähnyt koko reissulla sadetta muualla kuin tien pinnassa.
Jälleen ajelin Rämsöön kautta (hih, tykkään tuosta nimestä) kohti Stormia. Ikävä kyllä joku auto hinuutti edellä, joten en saanut oikein testattua kunnolla mutkia. Sitten autokuski vielä laitto hätävilkut joka kerta päälle jos ajoin 60m lähemmäs sen autoa. Tsiisus.. En myöskään viitsinyt ohittaa, koska tie on melko mutkainen ja en ole kovin tottunut ajamiseen. Onneks se sentään jossain vaiheessa jäi matkan varrelle ja pääs ajeleen vähän vapaammin.
Pääsin kuin pääsinkin tuttua reittiä sinne Kutalan Kasinolle loppuviimeksi kun suostuin ajamaan hiekkatietä. Ihan hyvinhän tuo 3km luonnistui, mutta tietty olis ollut eri asia jos olis joutunut tekemään tiukkoja jarrutuksia hiekkatiellä. Matkalla oli jopa pari pätkää asfalttia. Ihan hienohan tuo Kutalan Kasino paikkana olikin, mutta koska olin lähtenyt liikenteeseen vähän myöhään, niin vikat motoristit lähti sieltä just kun mä saavuin. Enpä sitten jaksanut jäähä sinne yksinäni kokoontumaan, vaan lähdin takaisin kotia kohti.
Ajoin ensin isoa tietä ja sieltä kurvasin kohti Tottijärveä ja Vesilahtea. Melkoisen pimeän illan iski ku pilviäkin oli. Matkalla bongasin Tottijärveltä Pärräntien :) Pääsin myös käyttämään ekaa kertaa ajellessa pitkiä valoja. Onneks vipu löytyi ilman ongelmia. Matkaa ilta-ajelulle kertyi 200km
"Ensimmäinen ilta kun katulamput syttyvät näin aikaisin, sinä sanot, Vaikenet taas"
- Risto Rasa -
Sieltä lähdin jälleen kerran ajelemaan pitkin Lempäälän ja Sastamalan teitä ja tällä kertaa ihan oikeesti aattelin mennä käymään siellä Kutalan Kasinolla. Ajelin Kuljun kautta ja siellä tuli ainakin 10 vesitippaa. Olin kuitenkin urhoollinen enkä peljästynyt ja se selkeesti kannatti. En nimittäin itse nähnyt koko reissulla sadetta muualla kuin tien pinnassa.
Jälleen ajelin Rämsöön kautta (hih, tykkään tuosta nimestä) kohti Stormia. Ikävä kyllä joku auto hinuutti edellä, joten en saanut oikein testattua kunnolla mutkia. Sitten autokuski vielä laitto hätävilkut joka kerta päälle jos ajoin 60m lähemmäs sen autoa. Tsiisus.. En myöskään viitsinyt ohittaa, koska tie on melko mutkainen ja en ole kovin tottunut ajamiseen. Onneks se sentään jossain vaiheessa jäi matkan varrelle ja pääs ajeleen vähän vapaammin.
Pääsin kuin pääsinkin tuttua reittiä sinne Kutalan Kasinolle loppuviimeksi kun suostuin ajamaan hiekkatietä. Ihan hyvinhän tuo 3km luonnistui, mutta tietty olis ollut eri asia jos olis joutunut tekemään tiukkoja jarrutuksia hiekkatiellä. Matkalla oli jopa pari pätkää asfalttia. Ihan hienohan tuo Kutalan Kasino paikkana olikin, mutta koska olin lähtenyt liikenteeseen vähän myöhään, niin vikat motoristit lähti sieltä just kun mä saavuin. Enpä sitten jaksanut jäähä sinne yksinäni kokoontumaan, vaan lähdin takaisin kotia kohti.
Ajoin ensin isoa tietä ja sieltä kurvasin kohti Tottijärveä ja Vesilahtea. Melkoisen pimeän illan iski ku pilviäkin oli. Matkalla bongasin Tottijärveltä Pärräntien :) Pääsin myös käyttämään ekaa kertaa ajellessa pitkiä valoja. Onneks vipu löytyi ilman ongelmia. Matkaa ilta-ajelulle kertyi 200km
"Ensimmäinen ilta kun katulamput syttyvät näin aikaisin, sinä sanot, Vaikenet taas"
- Risto Rasa -
Hyvät housut
Jos mietityttää, että voiskohan olla jännä reissu lähteä kiertämään Kyrösjärvi, että josko sieltä löytyis jotain jänniä mutkia.. Niin voin antaa ihan ystävän neuvon, että ei kannata. Voisin väittää jopa tylsäks moista..
Reittiä lauantain huviajelulle kertyi Tampere - Ylöjärvi - Sasi (Sasi on kyl <3) - Mahnala - Hämeenkyrö - Viljakkala - Luhalahti - Iso-Röyhiö - Saukonperä - Tevaniemi ja sieltä takas alaspäin. Oikeestaan oli aatellut kaartaa Hämeenkyröstä vielä Mouhiksen (edelleen, kaikki tiet vie Mouhijärvelle) kautta kotia, mutta tuolla 3-tien tiehaarassa kilometrikyltti Tampereelle näytti sen verran monta, että ei oikeestaan enää napannutkaan. Jälkipolville ei jäänyt paljon kerrottavaa tuosta matkasta. Paitsi kilometrilukemat 180.
Sen sijaan jalassa matkalla oli hyvät housut. Piti käydä perjantaina alkaneen kesäloman kunniaks ostaan paksummat pärrähousut, jotta tarkenis vielä ajella. Käteen kaupasta jäi Halvarssonssin Lizardit. Jostain syystä niistä sai alennusta, kun kauden tuotteista kuulemma halutaan jo eroon. Ei hirveesti harmittanut :) Tosin tälle syksylle voi jäädä omat ajelut vähän vähemmälle, kun oon lähdössä 2vk matkalle perjantaina. Housuissa on erillinen säänkestävä vuoraus, joten niillä toivottavasti pystyy ajelemaan sitten kelillä kuin kelillä. Lisäks ne nousee sopevan korkeelle selästä ja henkseleillä vahvistettuna suojaa selkää sen verran, ettei tarttee käyttää erikseen munuaisvyötä.
Kaupassa tuli vahingossa istuttua myös parin pärrän selkään. Jään odottamaan lottovoittoa..
Reittiä lauantain huviajelulle kertyi Tampere - Ylöjärvi - Sasi (Sasi on kyl <3) - Mahnala - Hämeenkyrö - Viljakkala - Luhalahti - Iso-Röyhiö - Saukonperä - Tevaniemi ja sieltä takas alaspäin. Oikeestaan oli aatellut kaartaa Hämeenkyröstä vielä Mouhiksen (edelleen, kaikki tiet vie Mouhijärvelle) kautta kotia, mutta tuolla 3-tien tiehaarassa kilometrikyltti Tampereelle näytti sen verran monta, että ei oikeestaan enää napannutkaan. Jälkipolville ei jäänyt paljon kerrottavaa tuosta matkasta. Paitsi kilometrilukemat 180.
Sen sijaan jalassa matkalla oli hyvät housut. Piti käydä perjantaina alkaneen kesäloman kunniaks ostaan paksummat pärrähousut, jotta tarkenis vielä ajella. Käteen kaupasta jäi Halvarssonssin Lizardit. Jostain syystä niistä sai alennusta, kun kauden tuotteista kuulemma halutaan jo eroon. Ei hirveesti harmittanut :) Tosin tälle syksylle voi jäädä omat ajelut vähän vähemmälle, kun oon lähdössä 2vk matkalle perjantaina. Housuissa on erillinen säänkestävä vuoraus, joten niillä toivottavasti pystyy ajelemaan sitten kelillä kuin kelillä. Lisäks ne nousee sopevan korkeelle selästä ja henkseleillä vahvistettuna suojaa selkää sen verran, ettei tarttee käyttää erikseen munuaisvyötä.
Kaupassa tuli vahingossa istuttua myös parin pärrän selkään. Jään odottamaan lottovoittoa..
torstai 18. elokuuta 2011
Ressinhoitoreissu ja parinvaihtoa
Tällä viikolla on tullut usein katseltua säätiedotuksia kirkkaampien kelien toivossa ja tulihan sitten välillä aurinkoistakin. Niinpä puin töihin lähtiessäni motosovan päälleni ja suuntasin töihin. Tie oli aikas märkä ja pärräkin meinas vähän tukehtua matkalla, mutta onneks homma hoitui lisäämällä ryyppyä.
Vaihteeks vuoks melkoisen ressaavan työpäivän ja ylitöiden päätteeks olin sopinut poimivani miehen mukaan Kotipihasta ja sitten ajamaan! Mies olikin hommannut meille matkaseuraa, mutta ehdoks oli laitettu, että käydään syömässä. Niinpä suuntasimme keskustaan keskinkertaiseen meksikolaiseen. Nälkä katosi varsin tehokkaasti ja täydellä vatsalla oli hyvä lähteä jatkamaan. Onneks ei ole kyykkypyörä :D
Matkaseuraksi Virago ja R6 saivat taas tutun punaisen Honda CBR:n ja lisäksi kyseisen pyörän omistajan viehkeämmän puoliskon kirkkaankeltaisen Kawasaki ER6:n. Tuo R6 kun on vielä sininen niin vähän jäi sellainen olo, että olis itellä tarttenut olla vihreä kyykkypyörä. Pääni selvisi kuitenkin tästä ajatuksesta ja pystyin jatkamaan ihanalla Viragollani kohti uusia tai uudehkoja seikkailuja :)
Ensin ajeltiin isoa tietä kohti Lempäälää ja sieltä koukattiin Kuljuun pikkutielle tankkaamaan pari mopoista. Matka jatkui Lempäälän keskustan kautta kohti jo parikin kertaa sahattua Vesilahdentietä. Tällä kertaa kaarrettiin kuitenki Cebarikuskin suosituksesta kohti Rämsöon mutkateitä. Ja kyllä olikin taas yks parhaista mutkateistä mitä on hetkeen ajellut. Pääs vähän kokeilemaan uusia gummeja kaarteissa.
Matka sujui mukavasti letkana ja vauhti pysyi koko ajan ihan sopevana. Matkalla nähtiin vähän pidempääkin letkaa kun eteen sattui 120 henkilön polkupyörämarssi. Ihan vähän tuli sääli kurkkusalaattiin pukeutuneita, kun ajettiin pärrillä siitä ohi, mutta kylläpä ne tais saada meistä jotain piristystä matkaansa kun vislailivat (sen toisen naiskuskin) perään :D
Jossain vaiheessa matkaa Cebari ja R6 päättivät vaihtaa kuskeja ja pitihän Viragon ja Kawankin saada kokeilla. Aika jännää oli ajaa sillä pärrällä. Se oli kapea ja kiihtyi tosi nopeesti. Jotenkin ei tuntunut yhtään missään kiihdytykset. Olis pitänyt päästä tesmimään sitä vähän nopeemmalle tielle. Ajoasento ei ollut kaikkein kyykyimmästä päästä, mutta silti sen verran kumara, että selkä ei oikein tykännyt.
Kiskokabinetilla vaihdettiin pyörät takaisin, kun käytiin juottamassa Kawa, joka oli alkanut vilkutella bensavaloa matkalla. Jatkettiin taas Ellivuoren ohi ja kurkkaan se viimeinenkin tie kohti Kutalan Kasinoa. Pakko nyt vaan todeta, että eipä sinne pääse ajamatta hiekkatietä. Ei tullut taaskaan käytyä, vaan jatkettiin Mouhijärven Häijään kautta matkaa eteenpäin. Mä oon aina ajatellut, että Mouhijärvi on ihan mettässä, mutta tänä kesänä on tullut huomattua, että kaikki tiet vievät Mouhijärvelle :D
Ei jaksanut ajella isoja teitä pitkin joten hetimiten Häijään jälkeen käännyttiinkin oikealle Kohti Salmea ja Siuroa. Tuli taas todettua, ettei ole tullut sielläkään päin liikuttua. Siurosta jatkettiin Nokian hiljaisen keskustan läpi ja ohi. Se on kyllä jännää kuinka noin hiljaisessa kaupungissa on niin leveät tiet. Autoja ei näkynyt missään. Nokian vanhaa tietä pitkin jatkettiin kohti Pyllymuroa ja sieltä jatkettiin Ikuriin katsomaan kavereiden tulevia tiluksia. Vähän meinas vilpeä tulla iltaa kohden, mutta tällä kertaa sentään muistin käyttää kahvanlämmittimiä :D Aurinkokin tuntui paistelevan melkein koko illan ja mukavalle ja monipuoliselle reissulle kertyi matkaa 170km. Tämän reissun jälkeen ei tarttenut tapella unettomuuden kanssa, vaan nukuin kuin murmeli. Parasta ressihoitoa!
Vaihteeks vuoks melkoisen ressaavan työpäivän ja ylitöiden päätteeks olin sopinut poimivani miehen mukaan Kotipihasta ja sitten ajamaan! Mies olikin hommannut meille matkaseuraa, mutta ehdoks oli laitettu, että käydään syömässä. Niinpä suuntasimme keskustaan keskinkertaiseen meksikolaiseen. Nälkä katosi varsin tehokkaasti ja täydellä vatsalla oli hyvä lähteä jatkamaan. Onneks ei ole kyykkypyörä :D
Matkaseuraksi Virago ja R6 saivat taas tutun punaisen Honda CBR:n ja lisäksi kyseisen pyörän omistajan viehkeämmän puoliskon kirkkaankeltaisen Kawasaki ER6:n. Tuo R6 kun on vielä sininen niin vähän jäi sellainen olo, että olis itellä tarttenut olla vihreä kyykkypyörä. Pääni selvisi kuitenkin tästä ajatuksesta ja pystyin jatkamaan ihanalla Viragollani kohti uusia tai uudehkoja seikkailuja :)
Ensin ajeltiin isoa tietä kohti Lempäälää ja sieltä koukattiin Kuljuun pikkutielle tankkaamaan pari mopoista. Matka jatkui Lempäälän keskustan kautta kohti jo parikin kertaa sahattua Vesilahdentietä. Tällä kertaa kaarrettiin kuitenki Cebarikuskin suosituksesta kohti Rämsöon mutkateitä. Ja kyllä olikin taas yks parhaista mutkateistä mitä on hetkeen ajellut. Pääs vähän kokeilemaan uusia gummeja kaarteissa.
Matka sujui mukavasti letkana ja vauhti pysyi koko ajan ihan sopevana. Matkalla nähtiin vähän pidempääkin letkaa kun eteen sattui 120 henkilön polkupyörämarssi. Ihan vähän tuli sääli kurkkusalaattiin pukeutuneita, kun ajettiin pärrillä siitä ohi, mutta kylläpä ne tais saada meistä jotain piristystä matkaansa kun vislailivat (sen toisen naiskuskin) perään :D
Jossain vaiheessa matkaa Cebari ja R6 päättivät vaihtaa kuskeja ja pitihän Viragon ja Kawankin saada kokeilla. Aika jännää oli ajaa sillä pärrällä. Se oli kapea ja kiihtyi tosi nopeesti. Jotenkin ei tuntunut yhtään missään kiihdytykset. Olis pitänyt päästä tesmimään sitä vähän nopeemmalle tielle. Ajoasento ei ollut kaikkein kyykyimmästä päästä, mutta silti sen verran kumara, että selkä ei oikein tykännyt.
Kiskokabinetilla vaihdettiin pyörät takaisin, kun käytiin juottamassa Kawa, joka oli alkanut vilkutella bensavaloa matkalla. Jatkettiin taas Ellivuoren ohi ja kurkkaan se viimeinenkin tie kohti Kutalan Kasinoa. Pakko nyt vaan todeta, että eipä sinne pääse ajamatta hiekkatietä. Ei tullut taaskaan käytyä, vaan jatkettiin Mouhijärven Häijään kautta matkaa eteenpäin. Mä oon aina ajatellut, että Mouhijärvi on ihan mettässä, mutta tänä kesänä on tullut huomattua, että kaikki tiet vievät Mouhijärvelle :D
Ei jaksanut ajella isoja teitä pitkin joten hetimiten Häijään jälkeen käännyttiinkin oikealle Kohti Salmea ja Siuroa. Tuli taas todettua, ettei ole tullut sielläkään päin liikuttua. Siurosta jatkettiin Nokian hiljaisen keskustan läpi ja ohi. Se on kyllä jännää kuinka noin hiljaisessa kaupungissa on niin leveät tiet. Autoja ei näkynyt missään. Nokian vanhaa tietä pitkin jatkettiin kohti Pyllymuroa ja sieltä jatkettiin Ikuriin katsomaan kavereiden tulevia tiluksia. Vähän meinas vilpeä tulla iltaa kohden, mutta tällä kertaa sentään muistin käyttää kahvanlämmittimiä :D Aurinkokin tuntui paistelevan melkein koko illan ja mukavalle ja monipuoliselle reissulle kertyi matkaa 170km. Tämän reissun jälkeen ei tarttenut tapella unettomuuden kanssa, vaan nukuin kuin murmeli. Parasta ressihoitoa!
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kaupoissa käyminenkin on kivampaa kahdella pyörällä!
Perjantaina päätettiin lähteä työpäivän jälkeen lähteä käymään Ideaparkissa kahtelemass Netraudan tarjontaa. Pitäis päättää taas erinäisiä sisustus- (tai tällä kertaa ulostus-) juttusia. Löydettiinkin ihan sopevan näköinen käsienpesuallas yhteen vessaan. Ideapark on muuten siitä hieno paikka, että sieltä löytyy sellaiset kivat euron pantilla toimivat tavarakaapit, joihin mahtuu kypärä ja muutkin varusteet. Niin ja päällä oli muuten tixtextakki, kun oli vähän vilpeempi ilma. Housut edelleen farkut, mutta jalassa taas bootsit.
Saattaapi olla, että ostoksille lähtö oli kuitenkin vain tekosyy päästä liikkeelle :D Meitä oli nimittäin jäänyt kaihertamaan yks sellanen pieni tiehaara heti Ideaparkilta Lempäälään päin lähtiessä. Sellainen hassu mutkainen silta, joka kaartelee isomman tien yli. Pakko sanoa, että oli sitten pienoinen pettymys kun tie muuttuikin melkein heti hiekkatieksi. Mukana olevan äijäkkeen kurkkukivun vuoks ei viitsinyt lähteä ajelemaan mihinkään pidemmälle, mutta Vehoniämeen se lupas sentään lähteä mun kanssa makkaralle.
Ilma oli mukavan leppeä ja olishan tuota kyllä ajellut vähän pitempäänkin. Sen oli huomannut pari muutakin tyyppiä ja Vehoniemi suorastaan pullisteli munkinhimoista motoristeista. Paikalla oli melko vähän sellaisia sytyttäviä yksilöitä, mutta sentään yksi valkoinen vanha Harley ja pari tyylikkäästi tuunattua customia onnistuttiin bongaamaan. Alkuperäisiä pyöriä en kyllä pohjilta tunnistanut.
Tontillakin kerettiin taas jossain välissä kaartamaan ja vaikka ei muka mitään lenkkiä tullut heitettyä, niin kilometrejä illalle kertyi 130.
Saattaapi olla, että ostoksille lähtö oli kuitenkin vain tekosyy päästä liikkeelle :D Meitä oli nimittäin jäänyt kaihertamaan yks sellanen pieni tiehaara heti Ideaparkilta Lempäälään päin lähtiessä. Sellainen hassu mutkainen silta, joka kaartelee isomman tien yli. Pakko sanoa, että oli sitten pienoinen pettymys kun tie muuttuikin melkein heti hiekkatieksi. Mukana olevan äijäkkeen kurkkukivun vuoks ei viitsinyt lähteä ajelemaan mihinkään pidemmälle, mutta Vehoniämeen se lupas sentään lähteä mun kanssa makkaralle.
Ilma oli mukavan leppeä ja olishan tuota kyllä ajellut vähän pitempäänkin. Sen oli huomannut pari muutakin tyyppiä ja Vehoniemi suorastaan pullisteli munkinhimoista motoristeista. Paikalla oli melko vähän sellaisia sytyttäviä yksilöitä, mutta sentään yksi valkoinen vanha Harley ja pari tyylikkäästi tuunattua customia onnistuttiin bongaamaan. Alkuperäisiä pyöriä en kyllä pohjilta tunnistanut.
Tontillakin kerettiin taas jossain välissä kaartamaan ja vaikka ei muka mitään lenkkiä tullut heitettyä, niin kilometrejä illalle kertyi 130.
Kaarreajoa pitkin elämän kaarta
Oltuani torstaina pari tuntia ylitöissä ei olis juuri voinut olla parempaa fiilistä kuin istahtaa pärrän selkään ja lähteä ajamaan. Tosin ensin ajoin vaan kotiin asti syömään, mutta vähän myöhemmin jatkoin tuttua Saarenmaantietä Kangasalle ja sieltä sitten taas Koskia kohti. Lähdin siis testailemaan uusia gummeja mutkatielle. Hyvinhän noilla ajeli, mutta pakko myöntää, että tuli ajeltua astetta varovaisemmin, koska selkeesti kiikkerämmältä tuntui, kun pyörä ei ollutkaan lussu ja osui pienemmältä alalta maahan. Vaan äkkiäpä tuohon tottui.
Valkeakoskella tuli käytyä kurkkimassa vanhoja kotikulmia. Ensin kaarsin Eerolan suuntaan ihmettelemään missä sijaitsee Rekikuja 3, jossa oon asunut ihan pikkiriikkisenä. Sehän oli heti siinnä eka haara Eerolaan päin ja eka tie oikeelle. Eipä siis jäänyt paljon etsimisen riemua :D Sieltä suuntailin taas kohti Koskin keskustaa ja ajelin läpi yllättävän aution keskustan. Siellä oli Hakan peli samaan aikaan käynnissä, joten koko paikkakunta oli lienee yleisönä. Sointulan kohdalla tein kunniakierroksen ja kävin ajamassa ympärin lähiön, josta mulla on ekat muistot. Siellä sitä tuli rakennettua maailman makein lumilinna ja potkiskeltua palloa Valkeakosken nappulaliigan junnuissa. Sointulasta jatkoin ohi seudun, jossa aloitin ala-asteen ja ajelin vanhan kouluni ohitse. Jännää kuinka kaikki oli kutistunut lapsuudesta.
Ala-astetta tuli jatkettua Pälkäneellä, joten suuntasin sinne seuraavaksi. Matkalla tuli pari pisaraa vettä, mutta se ei varsinaisesti haitannut tahtia, vaikka vähän viilensikin. Jälleen kerran tuli todettua, että goret vois toisinaan olla ihan jees. Kävin Kukossa tauolla ja siellä pihassa taas vaihteeks muistin, että mullahan on kahvanlämmittimetkin. Ehkä mä vielä opin ne muistamaan. Koska kaverit oli tulossa käymään vasta tunnin päästä niin kaartelin Kangasalan ja tontin kautta vielä siinnä illalla. Pitäähän sitä käydä kahtomassa, mitä työmaalla on saatu aikaan. Vähän tuli siis väärässä järjestyksessä tuo kaaren loppupää, koska Ensin on tullut asuttua Tampereella 15 vuotta ja seuraavaksi on vasta suuntana Kangasala. Mutta mitäs pienistä. Toistaiseksi moto tuotiin siis edelleen parkkiin Tampereelle ja ehkä vielä tänä vuonna jossain välissä se päätyy asustamaan Kangasalle talliin!
Kilometrejä päivän ajeluille kertyi 120.
Valkeakoskella tuli käytyä kurkkimassa vanhoja kotikulmia. Ensin kaarsin Eerolan suuntaan ihmettelemään missä sijaitsee Rekikuja 3, jossa oon asunut ihan pikkiriikkisenä. Sehän oli heti siinnä eka haara Eerolaan päin ja eka tie oikeelle. Eipä siis jäänyt paljon etsimisen riemua :D Sieltä suuntailin taas kohti Koskin keskustaa ja ajelin läpi yllättävän aution keskustan. Siellä oli Hakan peli samaan aikaan käynnissä, joten koko paikkakunta oli lienee yleisönä. Sointulan kohdalla tein kunniakierroksen ja kävin ajamassa ympärin lähiön, josta mulla on ekat muistot. Siellä sitä tuli rakennettua maailman makein lumilinna ja potkiskeltua palloa Valkeakosken nappulaliigan junnuissa. Sointulasta jatkoin ohi seudun, jossa aloitin ala-asteen ja ajelin vanhan kouluni ohitse. Jännää kuinka kaikki oli kutistunut lapsuudesta.
Ala-astetta tuli jatkettua Pälkäneellä, joten suuntasin sinne seuraavaksi. Matkalla tuli pari pisaraa vettä, mutta se ei varsinaisesti haitannut tahtia, vaikka vähän viilensikin. Jälleen kerran tuli todettua, että goret vois toisinaan olla ihan jees. Kävin Kukossa tauolla ja siellä pihassa taas vaihteeks muistin, että mullahan on kahvanlämmittimetkin. Ehkä mä vielä opin ne muistamaan. Koska kaverit oli tulossa käymään vasta tunnin päästä niin kaartelin Kangasalan ja tontin kautta vielä siinnä illalla. Pitäähän sitä käydä kahtomassa, mitä työmaalla on saatu aikaan. Vähän tuli siis väärässä järjestyksessä tuo kaaren loppupää, koska Ensin on tullut asuttua Tampereella 15 vuotta ja seuraavaksi on vasta suuntana Kangasala. Mutta mitäs pienistä. Toistaiseksi moto tuotiin siis edelleen parkkiin Tampereelle ja ehkä vielä tänä vuonna jossain välissä se päätyy asustamaan Kangasalle talliin!
Kilometrejä päivän ajeluille kertyi 120.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Not so lonely Rider ratsastaa jälleen!
Heureka! Se toimii! Ja mä laitoin itte yhhen pultin ja pidin johtoi paikallaan ja pysyin pois valon edestä tosi nätisti! Saattaa olla että ihan tässä lähiaikoina tars ite opetella tekemään tuolle oikeesti jotain, mutta tavallaan on ehkä parempi katella eka enneko alkaa repiin vääriä juttuja irti. Elikkäs miäs sai mopon pärisemään ja kilometrejä tälle päivälle kertyikin runsaasti 20. Mutka kautta tallilta kotiin, kun en viittiny ajeluttaa kipeetä miestä ympäriinsä eikä itelkää ollu niin terve olo. Mutta ehkä mää huomenna taas. Ressinpoistoa tuolla töissä taas kaivataankin, notta sopevaan väliin korjaantui mopedi.
ps. R6 on kohtis paska ajaa 2 päällä
ps. R6 on kohtis paska ajaa 2 päällä
tiistai 9. elokuuta 2011
perjantai 29. heinäkuuta 2011
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Ympäri nääs mennään ja tuttuun paikkaan tullaan
Toissapäivänä ja tänään tuli ajeltua vaan töihin ja kauppaan jne. Tiistaina ehkä 60km, kun karkasin käymään kaupoilla vähän kesken työpäivän samalla kun hain lounasta. Ostinkin pieneen tilaan menevän simppelin repun, joka ei kummia lepattele ajaessa ja lisäksi sen saa mytättyä tahtoessaan pieneen tilaan niin on mukana vaikka kaupassakäyntiä varten. Tosin ei kyl varmaan tuon moton satulan alle mahdu. Lisäks kävin vähän katselemassa arskalaseja ja kuulin että Oakleyn vehkeet on motoristien suunnittelemia motoristeille. Olihan ne kyl tosi hyvät mut niin oli hintakin. Aika kivathan noi Prisman halppislasit olikin :D
Tänään kilometrejä tuli ehkä vaan 45, kun piti tulla kotiin siivoamaan. Oli niin kiva keli, että piti sentään ajaa tontin kautta kotia ettei ihan suoraan joutunut tulemaan. Olishan tuota ajanut vähän enempikin vaan joskus pitää siivotakkin ja huomenna tulee kaukainen vieras kyläilemään viikonlopuksi <3 Eipä ole siis motoilua luvassa viikonloppuna :(
Tästä syystä otinkin sitten eilen kaiken irti ja ajelin vähän taas työpäivän aikana käymään Lempäälässä ja sitten työpäivän jälkeen laattakaupoissa kierreltyäni lähdin kiertämään Näsijärveä parin päivän takaa tuttua tietä 65, mutta nyt toiseen suuntaan. Sää oli moottoripyörän ulkoilutukseen vaihteeksi mitä mainioin ja seurailin reittiohjeita Kuruun päin. Reittiohje ei ollut kuitenkaan kertonut (tai en ollut kuunnellut), että heti välittömästi Kurun jälkeen olin pitänyt kääntyä Oriveden suuntaan löytääkseen suorimman reitin järven ympäri ja Muroleen kanavalle. Koitin vaan kovasti etsiä Muroleelle kääntyvää tietä väärän tien varresta. Melkoisen pian aloin kuitenkin epäilemään tien oikeellisuutta ja Nokian mapshan mulle sitten kertoi oikean suunnan. Tosin se koitti ajattaa mua harhaan hiekkatietä pitkin, mutta enhän mä sellaiselle lähtenyt.
Pienen hapuilun jälkeen löysin jälleen oikealle tielle ja löysin jopa sen Muroleelle kulkevan tien. Hiukan se oli möykkyinen ja kapea, mutta ei varsinaisesti menoa haitannut. Kanavalla oli noin 10 muutakin moottoripyörää, mutta en sentään uskaltautunut kenenkään kuskin juttusille. Sen sijaan näin ehkä ekaa kertaa sen kanavan portin aukeavan. Jäätelön ja katu-uskottavan pillimehun jälkeen lähdin jatkamaan matkaa. Varsin mielenkiintoisia mutkia matkalta löytyikin, eikä kovin kovaa viitsinyt ajella. Yllättävän vähän porukkaa tuli vastaan matkalla. Liikaa hyviä kelejä tälle kesälle vissiin :D
Olin suorastaan yllättynyt, kun putkahdin jossain kohtaa tiellä yhtäkkiä Aunuksen sillan ohi. En kyllä ollut ollenkaan taas hahmottanut tulevani sieltä. Ehkä tää mun maantieteellinen silmä tästä vielä kehittyy. Kävin myös matkalla etsimässä Teiskon keskustaa, mutta totesin, että sellaista ei ole. Kirkon sentään löysin. Muutenkin tuli ajeltua Sellaisissa osissa Tamperetta, joista on kyllä kuullut, mutta eipä vaan ole tullut poikkeiltua. Matkailu avartaa selkeesti mieltä ja myös kukkaroa.. Taas sai bensaa kulumaan 180km edestä. But it's totally worth it!
Tänään kilometrejä tuli ehkä vaan 45, kun piti tulla kotiin siivoamaan. Oli niin kiva keli, että piti sentään ajaa tontin kautta kotia ettei ihan suoraan joutunut tulemaan. Olishan tuota ajanut vähän enempikin vaan joskus pitää siivotakkin ja huomenna tulee kaukainen vieras kyläilemään viikonlopuksi <3 Eipä ole siis motoilua luvassa viikonloppuna :(
Tästä syystä otinkin sitten eilen kaiken irti ja ajelin vähän taas työpäivän aikana käymään Lempäälässä ja sitten työpäivän jälkeen laattakaupoissa kierreltyäni lähdin kiertämään Näsijärveä parin päivän takaa tuttua tietä 65, mutta nyt toiseen suuntaan. Sää oli moottoripyörän ulkoilutukseen vaihteeksi mitä mainioin ja seurailin reittiohjeita Kuruun päin. Reittiohje ei ollut kuitenkaan kertonut (tai en ollut kuunnellut), että heti välittömästi Kurun jälkeen olin pitänyt kääntyä Oriveden suuntaan löytääkseen suorimman reitin järven ympäri ja Muroleen kanavalle. Koitin vaan kovasti etsiä Muroleelle kääntyvää tietä väärän tien varresta. Melkoisen pian aloin kuitenkin epäilemään tien oikeellisuutta ja Nokian mapshan mulle sitten kertoi oikean suunnan. Tosin se koitti ajattaa mua harhaan hiekkatietä pitkin, mutta enhän mä sellaiselle lähtenyt.
Pienen hapuilun jälkeen löysin jälleen oikealle tielle ja löysin jopa sen Muroleelle kulkevan tien. Hiukan se oli möykkyinen ja kapea, mutta ei varsinaisesti menoa haitannut. Kanavalla oli noin 10 muutakin moottoripyörää, mutta en sentään uskaltautunut kenenkään kuskin juttusille. Sen sijaan näin ehkä ekaa kertaa sen kanavan portin aukeavan. Jäätelön ja katu-uskottavan pillimehun jälkeen lähdin jatkamaan matkaa. Varsin mielenkiintoisia mutkia matkalta löytyikin, eikä kovin kovaa viitsinyt ajella. Yllättävän vähän porukkaa tuli vastaan matkalla. Liikaa hyviä kelejä tälle kesälle vissiin :D
Olin suorastaan yllättynyt, kun putkahdin jossain kohtaa tiellä yhtäkkiä Aunuksen sillan ohi. En kyllä ollut ollenkaan taas hahmottanut tulevani sieltä. Ehkä tää mun maantieteellinen silmä tästä vielä kehittyy. Kävin myös matkalla etsimässä Teiskon keskustaa, mutta totesin, että sellaista ei ole. Kirkon sentään löysin. Muutenkin tuli ajeltua Sellaisissa osissa Tamperetta, joista on kyllä kuullut, mutta eipä vaan ole tullut poikkeiltua. Matkailu avartaa selkeesti mieltä ja myös kukkaroa.. Taas sai bensaa kulumaan 180km edestä. But it's totally worth it!
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Ambienttia ajelua
Eilen olin lupautunut lähtemään äiteen ja pikkuveljen kanssa ostamaan Ideaparkkiin kouluvaatetta. Jätkä menee jo ysille ja saa alkaa ajaan mopolla :) Yleensä oon mennyt samalla autolla niitten kanssa, mutta nyt päätin vähän lisätä haastetta äiteelle ja opastaa sen perille puhumalla. Ja hyvinhän se pärjäskin. Ite kun yllättäen menin paikalle pärrällä suoraan töistä :)
Oli ajatusta lähteä suoraan ideaparkilta ilta-ajelulle ja käydä testaamassa Kutalan Kasino Sastamalassa, jota parikin kaveria on suositellut. Shoppailu venähti taas yllättäen (valitseminen on vaikeaa nuorien naisien lisäksi myös nuorille miehille, ainakin kun äiti on mukana). Kello li jo yli 8 kun lähdettiin liikkeelle.
Olin katsellut kartalta reittiä vähän valmiiksi ja lähdimme ajamaan kohtilempäälää ja Vesilahden tietä. Mies meni tällä kertaa samaan lankaan kuin minä viimeksi Lempäälän keskustassa, jossa on sen verran säästetty kylteissä, että ei olla viitsitty kyltittää Vesilahteenpäin kun tulee rautatien ali kohti keskustaa. Nyt oli siis sen vuoro heittää ylimääräistä kieppiä kun minä nohevasti ajoin oikeaan suuntaan. Lempäälästä lähdettiin sitten sinne Vesilahteen päin Vesilahdentietä ja taas kerran Tottijärvi cityn keskusta tuli ohitettua kovin nopeasti :)
Tällä kertaa tuli kuitenkin lähdettyä Tampereen sijaan Raumalle päin ja ajaminen olikin varsin hupaisaa mäkisellä isolla tiellä. Kello oli jo lähempänä ysiä, jolloin Kutalan Kasino oli vissiin menossa kiinni, mutta koitettiin silti paria Kutalaan johtavaa tietä. Ne olivat kuitenkin pitkälti hiekkaa ja todettiin, että pakkohan jostain on päästä sinne päälystettyä tietä. Kovasti sieltä jostain ainakin ajeli pärräkuskeja vastaan. Käytiin kaffella Kiskokabinetissa ja ajeltiin Ellivuoren ohitse ja sieltähän sitten matkanvarrelta koti Porintietä se oikea tienhaara löytyi. Päätettiin kuitenkin jättää Kutalassa käynti johonkin muuhun viikkoon, koska kello oli jo niin paljon, että oltais saatu vaihteeks kokoontua ihan kaksistaan vaan.
Lähdettiin ajelemaan Porintietä pitkin kohti kotia ja päristeltiin juhannukselta tuttua tietä Mouhijärvellä Häijään Hirven ohitse. Sieltä kaahittiin 3- ja 9-teitä pitkin kohti kotia. Yllättävästi moottoritiet olivat muita teitä lämpimämpiä ajaa vaikka oltiin muuta ajateltu. Oli yllättäen taas vähän viileä ajella illalla. En tiedä koska sitä oppis ottaan tarpeeks vaatetta mukaan. Etenkin Nokialla siltoja ylitellessä tuli suorastaan lämmin kun järvestä nousi lämmintä ilmaa.
Ajelun jälkeen kun tultiin kotiin niin oli sellainen jotenkin leijuva tunne kuin joskus kun joskus tuli pentuna kun oli uinut koko päivän. Kilometrejä ilta-ajelulle tuli 120 ja koko päivälle saldoa 150km.
Oli ajatusta lähteä suoraan ideaparkilta ilta-ajelulle ja käydä testaamassa Kutalan Kasino Sastamalassa, jota parikin kaveria on suositellut. Shoppailu venähti taas yllättäen (valitseminen on vaikeaa nuorien naisien lisäksi myös nuorille miehille, ainakin kun äiti on mukana). Kello li jo yli 8 kun lähdettiin liikkeelle.
Olin katsellut kartalta reittiä vähän valmiiksi ja lähdimme ajamaan kohtilempäälää ja Vesilahden tietä. Mies meni tällä kertaa samaan lankaan kuin minä viimeksi Lempäälän keskustassa, jossa on sen verran säästetty kylteissä, että ei olla viitsitty kyltittää Vesilahteenpäin kun tulee rautatien ali kohti keskustaa. Nyt oli siis sen vuoro heittää ylimääräistä kieppiä kun minä nohevasti ajoin oikeaan suuntaan. Lempäälästä lähdettiin sitten sinne Vesilahteen päin Vesilahdentietä ja taas kerran Tottijärvi cityn keskusta tuli ohitettua kovin nopeasti :)
Tällä kertaa tuli kuitenkin lähdettyä Tampereen sijaan Raumalle päin ja ajaminen olikin varsin hupaisaa mäkisellä isolla tiellä. Kello oli jo lähempänä ysiä, jolloin Kutalan Kasino oli vissiin menossa kiinni, mutta koitettiin silti paria Kutalaan johtavaa tietä. Ne olivat kuitenkin pitkälti hiekkaa ja todettiin, että pakkohan jostain on päästä sinne päälystettyä tietä. Kovasti sieltä jostain ainakin ajeli pärräkuskeja vastaan. Käytiin kaffella Kiskokabinetissa ja ajeltiin Ellivuoren ohitse ja sieltähän sitten matkanvarrelta koti Porintietä se oikea tienhaara löytyi. Päätettiin kuitenkin jättää Kutalassa käynti johonkin muuhun viikkoon, koska kello oli jo niin paljon, että oltais saatu vaihteeks kokoontua ihan kaksistaan vaan.
Lähdettiin ajelemaan Porintietä pitkin kohti kotia ja päristeltiin juhannukselta tuttua tietä Mouhijärvellä Häijään Hirven ohitse. Sieltä kaahittiin 3- ja 9-teitä pitkin kohti kotia. Yllättävästi moottoritiet olivat muita teitä lämpimämpiä ajaa vaikka oltiin muuta ajateltu. Oli yllättäen taas vähän viileä ajella illalla. En tiedä koska sitä oppis ottaan tarpeeks vaatetta mukaan. Etenkin Nokialla siltoja ylitellessä tuli suorastaan lämmin kun järvestä nousi lämmintä ilmaa.
Ajelun jälkeen kun tultiin kotiin niin oli sellainen jotenkin leijuva tunne kuin joskus kun joskus tuli pentuna kun oli uinut koko päivän. Kilometrejä ilta-ajelulle tuli 120 ja koko päivälle saldoa 150km.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Route 66 ja vähän muutakin
Lauantaina pidettiin ajelusta välipäivä, mutta eilen taas tuli motoiltua. Ensin vaan aamulla tontille, jossa jatkoin pärrän puhdistelua tällä kertaa hapetteita alumiinisia(?) osia Korrekin mömmöillä. Kyllähän sieltä tuntui jotain lähtevänkin irti, mutta edelleen jäi kyllä aika huonon näköiseksi tuo. Puolen päivän jälkeen päätin että panokset kovenee ja kävin hakemassa Prismasta ihmesientä, karhunkieliä ja teräsvillaa. Eipä nuo tuntuneet toimivan ennenkuin otin teräsvillan käyttöön. Onneksi puhdistettavana alueena oli mattapinta, joten ei ole väliä vaikka tulisi naarmuja. Sateen alkaessa siirryin takaisin raksapuuhiin ja päätin jatkaa tuota tuskastuttavan hidasta hommaa joku muu päivä. Ennen ja jälkeen kuvia tulee sitten kun kuvissa alkaa olemaan tarpeeksi eroa :D
Viiden aikaan täyden tonttityöpäivän jälkeen päätimme lähteä pikkuiselle iltapäivälenkille Kangasalta Oriveteen ja takaisin. Matkalla tuli mieleen, että Virroillahan asuupi yksi tuttu jonka luona on pitänyt käydä jo pidemmän aikaa. Päätimme siis suunnata keulan kohti Virtoja, koska kotona odotti vain pyykkivuori ja pölykoirat.
Ajelimme siis pitkin Route 66- route 65 reittiä seuraavaksi kohti Ruovettä. On jotain hämäriä mielikuvia, että olis tullut siellä jokusia kertoja käytyä, mutta oikeastaan ei ole mitään hajua. Ruoveden kohdalla bensaa oli sen verran, että pian pitäisi päästä tankkaamaan. Ei ollut siis hajuakaan, kuinka paljon tuolla Viragolla oikeasti pääsee ajamaan. Mies kuitenkin muisteli, että pian tulee huoltoasemia vastaan ja niinpä jätimme ne väliin Ruovedellä. Virhe... Loppuviimeksi bensa-asema löytyi vasta jostain hyvinkin läheltä Virtoja. Tässä vaiheessa bensaa oli siis jo kulunut 190km edestä ja oletettu maksimi oli jossain päälle 180km/ tankillinen paikkeilla. Tokihan sitten tämän googletin kotona ja sain laskettua kulutuksella 4.5l/100km, että tuolla Viragolla pitäis päästä noin 230/280km, kun tankki on 13.5lhttp://www.blogger.com/img/blank.gif ja siitä varatankki 2.5l
Virroilta ajelimme vielä 5k ohi ja menimme katsomaan ehkä maailman hienointa omakotitonttia ja siellä asuvaa ihmistä. Harvemmin nimittäin kukaan rakentaa ikinä omakotitaloa niin lähelle rantaa ja saa niin upeat maisemat ikkunasta! Talo sijaitsi Toisveden rannassa, joka on kuulemma kovinkin syvä paikoitellen. Samaa sarjaa tuon syvän kohan kanssa oli myös Juupajoella sijainnut torko, mutta sen ohi ajelimme suunnilleen huomaamatta. Ehkä ens kerralla sitten vois pysähtyäkin.
Kello oli jo melkoisen paljon ja pikaisen teenhörppimisen jälkeen lähdimme suuntaamaan takaisin kohti kotia. Ajoimme tietä 65 kohti Kurua, jotta pääsis vähän eri reitille. Ajelu sujui melko mallikkaasti eikä aikaakaan kun olimme Ylöjärvellä. Yksi pysähdys sentään maltettiin tehdä matkalla. Alkoi olla jo melkoisen viileä kun metsässä oli varjoista ja jokaisesta auringonläikästä tiessä otettiin ilo irti :D Lisäksi tällä kertaa muistin käyttää kahvanlämmittimiä ja ne olivatkin varsin mukavan kun oli kesähanskat kädessä.
Kilometrejä päivälle kertyi kauden ennätyksen verran eli 250 :) Voipi olla vaikea lyödä tuo arkena ja viikonloput ovat aikas varattuja.. Mutta aina voi yrittää!
Viiden aikaan täyden tonttityöpäivän jälkeen päätimme lähteä pikkuiselle iltapäivälenkille Kangasalta Oriveteen ja takaisin. Matkalla tuli mieleen, että Virroillahan asuupi yksi tuttu jonka luona on pitänyt käydä jo pidemmän aikaa. Päätimme siis suunnata keulan kohti Virtoja, koska kotona odotti vain pyykkivuori ja pölykoirat.
Ajelimme siis pitkin Route 66- route 65 reittiä seuraavaksi kohti Ruovettä. On jotain hämäriä mielikuvia, että olis tullut siellä jokusia kertoja käytyä, mutta oikeastaan ei ole mitään hajua. Ruoveden kohdalla bensaa oli sen verran, että pian pitäisi päästä tankkaamaan. Ei ollut siis hajuakaan, kuinka paljon tuolla Viragolla oikeasti pääsee ajamaan. Mies kuitenkin muisteli, että pian tulee huoltoasemia vastaan ja niinpä jätimme ne väliin Ruovedellä. Virhe... Loppuviimeksi bensa-asema löytyi vasta jostain hyvinkin läheltä Virtoja. Tässä vaiheessa bensaa oli siis jo kulunut 190km edestä ja oletettu maksimi oli jossain päälle 180km/ tankillinen paikkeilla. Tokihan sitten tämän googletin kotona ja sain laskettua kulutuksella 4.5l/100km, että tuolla Viragolla pitäis päästä noin 230/280km, kun tankki on 13.5lhttp://www.blogger.com/img/blank.gif ja siitä varatankki 2.5l
Virroilta ajelimme vielä 5k ohi ja menimme katsomaan ehkä maailman hienointa omakotitonttia ja siellä asuvaa ihmistä. Harvemmin nimittäin kukaan rakentaa ikinä omakotitaloa niin lähelle rantaa ja saa niin upeat maisemat ikkunasta! Talo sijaitsi Toisveden rannassa, joka on kuulemma kovinkin syvä paikoitellen. Samaa sarjaa tuon syvän kohan kanssa oli myös Juupajoella sijainnut torko, mutta sen ohi ajelimme suunnilleen huomaamatta. Ehkä ens kerralla sitten vois pysähtyäkin.
Kello oli jo melkoisen paljon ja pikaisen teenhörppimisen jälkeen lähdimme suuntaamaan takaisin kohti kotia. Ajoimme tietä 65 kohti Kurua, jotta pääsis vähän eri reitille. Ajelu sujui melko mallikkaasti eikä aikaakaan kun olimme Ylöjärvellä. Yksi pysähdys sentään maltettiin tehdä matkalla. Alkoi olla jo melkoisen viileä kun metsässä oli varjoista ja jokaisesta auringonläikästä tiessä otettiin ilo irti :D Lisäksi tällä kertaa muistin käyttää kahvanlämmittimiä ja ne olivatkin varsin mukavan kun oli kesähanskat kädessä.
Kilometrejä päivälle kertyi kauden ennätyksen verran eli 250 :) Voipi olla vaikea lyödä tuo arkena ja viikonloput ovat aikas varattuja.. Mutta aina voi yrittää!
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Kolmen päivän köröttelyt
Noh.. varsinaisestihan ei tullut ihan kolmen päivää köröteltyä putkeen. Töitä piti tehdä välillä :D Ja aika paljon kaikkea muutakin.
Keskiviikkona tie vei vain töihin ja illalla ajelemaan jälleen kerran Vuoreksen siltaa pitkin matkalla huoltamolle. Sinne oli jopa muutama talo kohonnut sitten viime kerran. Elementeillä saa kumman nopeasti aikaiseksi. Lenkin myöhäisen ajankohdan vuoksi ei oikeastaan tullut ajeltua juurikaan. Käytiin sentään Tampereen keskustassa Ratinassa katsomassa isoa kumiankkaa, joka on uinut tänne kuulemma retretistä. Komia kapistus. Kilometrejä kertyi pikkuiselle ilta-ajelulle n. 40km.
Torstai oli hassun trooppinen päivä. Töihin jäi menemättä pyörällä, koska ilma oli varsin kosteuspitoinen, mutta työpäivän jälkeen kävin nappaamassa pyörän mukaan ja ajelin tontille. Sain myös miehen houkuteltua pikkuiselle ilta-ajelulle kaikesa kosteudesta huolimatta. Ja selkeesti kannatti, koska maisemat Säijän lenkillä Pirkkalan ja lempäälän suunnilla olivat ihan mukavat ja ilta-ajelijan iloksi auringonlasku oli varsin komia, kuten edellisen postauksen kuvasta näkyy. Matkaa päivän pienemmille ja isommille ajoille kertyi 100km.
Tänään oli ehkä kesän komein päivä. Aamullakin lämpöä oli jo 22 astetta töihin lähtiessä ja se kipusi päivän aikana reilusti 30 asteeseen. Ajeluun kyllä oikeastaan vähän turhankin kuuma. Tai niin oikeastaan kaikkeen muuhunkin.. Ainoa mihin tänään kykeni oli laiskaan pärränkiillotteluun. Kävin hakemassa kaupasta krominkiillotusainetta ja rättejä ja ihan kivannäköisen pärrästä sai jo pelkästään osan osista kiillottamalla. Jos joku tietää millä kalkin tjsp sais irti alumiiniosista niin neuvoja otetaan vastaan.
Pärräähän piti sitten lähteä esittelemään heti Vehoniämeen limpparin merkeissä. Kyllähän muutama tyyppi näkyi pyöräni eteen pysähtyvänkin. Tai oikeastaan pariskuntia :D Veikkaampa että tuo kyseinen malli saattaa olla muutamalla muullakin naisella mietinnässä. Ja mikäs siinnä, varsin kiva pyörä aloitella. Vaikkakin tietysti itse haaveilen jo ihan muusta kun korttikin on kerran ollut melkein kuukauden ;)
Matka Vehoniemestä jatkui Pälkäneen Aapiskukkoon tankkaamaan. Tuli kuitenkin mieleen siinnä Luopioistentiehaatan kohdalla että siellä ei ole tullut juuri seikkailtua Aitoota lukuunottamatta. Ja sielläkin olen käynyt vain Honkalassa ja Taekwondossa <3 Niinpä, kiitos ScalaRidereiden, vaihdettiin reittisuunnitelmia lennosta. Käytiin ajelemassa Aitoon, Luopioisten, Rautajärven, Pohjan, Kuhmalahden ja Sahalahden kautta Kangasalle ja vihdoin Tampereelle. Sää oli melkoisen täydellinen, ehkä vähän turhankin lämmin, kun iltakymmeneltäkin lämpöä oli vielä 26 astetta. Pelisalmen sillalle jäätiin jopa vähän räpsimään kuvia. Oli kyllä niin paljon henkeäsalpaavia näkyjä matkalla kun sai seurata koko auringonlaskun alun keltaisesta valoisasta taivaasta lopun punaiseen taivaanrantaan vaipuvaan valopalloon saakka. Tuli otettua sekä kuvia, että mielikuvia ja fiilis oli jälleen kerran lyömätön :) Tosin ehkä ajelussa jo vähän persus puutui :D Ajokilometrejä tänään auringonpaisteessa hohtelevalle Viragolle 140 ja kovasti hyvää mieltä :)
Niin ja jos piti kovaa vauhtia 2 pärrää tuolla tiellä niin niin piti myös eräs pikkuinen poika tuolla TAYSissa, jotta pääsi näkemään tämän loistavan aurinkoisen päivän! Juuri pääsin kertomasta miehelle tuolla matkalla, että ystävä meni tänään sairaalaan synnyttämään niin johan sieltä oli tullut uusi iloinen FB-päivitys kun päästiin kotiin asti. Onnea koko perheelle ja uudelle vauhtiveikolle!
Keskiviikkona tie vei vain töihin ja illalla ajelemaan jälleen kerran Vuoreksen siltaa pitkin matkalla huoltamolle. Sinne oli jopa muutama talo kohonnut sitten viime kerran. Elementeillä saa kumman nopeasti aikaiseksi. Lenkin myöhäisen ajankohdan vuoksi ei oikeastaan tullut ajeltua juurikaan. Käytiin sentään Tampereen keskustassa Ratinassa katsomassa isoa kumiankkaa, joka on uinut tänne kuulemma retretistä. Komia kapistus. Kilometrejä kertyi pikkuiselle ilta-ajelulle n. 40km.
Torstai oli hassun trooppinen päivä. Töihin jäi menemättä pyörällä, koska ilma oli varsin kosteuspitoinen, mutta työpäivän jälkeen kävin nappaamassa pyörän mukaan ja ajelin tontille. Sain myös miehen houkuteltua pikkuiselle ilta-ajelulle kaikesa kosteudesta huolimatta. Ja selkeesti kannatti, koska maisemat Säijän lenkillä Pirkkalan ja lempäälän suunnilla olivat ihan mukavat ja ilta-ajelijan iloksi auringonlasku oli varsin komia, kuten edellisen postauksen kuvasta näkyy. Matkaa päivän pienemmille ja isommille ajoille kertyi 100km.
Tänään oli ehkä kesän komein päivä. Aamullakin lämpöä oli jo 22 astetta töihin lähtiessä ja se kipusi päivän aikana reilusti 30 asteeseen. Ajeluun kyllä oikeastaan vähän turhankin kuuma. Tai niin oikeastaan kaikkeen muuhunkin.. Ainoa mihin tänään kykeni oli laiskaan pärränkiillotteluun. Kävin hakemassa kaupasta krominkiillotusainetta ja rättejä ja ihan kivannäköisen pärrästä sai jo pelkästään osan osista kiillottamalla. Jos joku tietää millä kalkin tjsp sais irti alumiiniosista niin neuvoja otetaan vastaan.
Pärräähän piti sitten lähteä esittelemään heti Vehoniämeen limpparin merkeissä. Kyllähän muutama tyyppi näkyi pyöräni eteen pysähtyvänkin. Tai oikeastaan pariskuntia :D Veikkaampa että tuo kyseinen malli saattaa olla muutamalla muullakin naisella mietinnässä. Ja mikäs siinnä, varsin kiva pyörä aloitella. Vaikkakin tietysti itse haaveilen jo ihan muusta kun korttikin on kerran ollut melkein kuukauden ;)
Matka Vehoniemestä jatkui Pälkäneen Aapiskukkoon tankkaamaan. Tuli kuitenkin mieleen siinnä Luopioistentiehaatan kohdalla että siellä ei ole tullut juuri seikkailtua Aitoota lukuunottamatta. Ja sielläkin olen käynyt vain Honkalassa ja Taekwondossa <3 Niinpä, kiitos ScalaRidereiden, vaihdettiin reittisuunnitelmia lennosta. Käytiin ajelemassa Aitoon, Luopioisten, Rautajärven, Pohjan, Kuhmalahden ja Sahalahden kautta Kangasalle ja vihdoin Tampereelle. Sää oli melkoisen täydellinen, ehkä vähän turhankin lämmin, kun iltakymmeneltäkin lämpöä oli vielä 26 astetta. Pelisalmen sillalle jäätiin jopa vähän räpsimään kuvia. Oli kyllä niin paljon henkeäsalpaavia näkyjä matkalla kun sai seurata koko auringonlaskun alun keltaisesta valoisasta taivaasta lopun punaiseen taivaanrantaan vaipuvaan valopalloon saakka. Tuli otettua sekä kuvia, että mielikuvia ja fiilis oli jälleen kerran lyömätön :) Tosin ehkä ajelussa jo vähän persus puutui :D Ajokilometrejä tänään auringonpaisteessa hohtelevalle Viragolle 140 ja kovasti hyvää mieltä :)
Niin ja jos piti kovaa vauhtia 2 pärrää tuolla tiellä niin niin piti myös eräs pikkuinen poika tuolla TAYSissa, jotta pääsi näkemään tämän loistavan aurinkoisen päivän! Juuri pääsin kertomasta miehelle tuolla matkalla, että ystävä meni tänään sairaalaan synnyttämään niin johan sieltä oli tullut uusi iloinen FB-päivitys kun päästiin kotiin asti. Onnea koko perheelle ja uudelle vauhtiveikolle!
torstai 21. heinäkuuta 2011
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Kaksi kehrääväistä: Kuski ja pyörä
Nonnih.. nyt olis taas vähän sinnepäin ainaki parantunut, tosin kurkku karhistaa edelleen. Viikko sitten satunnainen matkailija tosiaan tuli kipeeks reisusssa ja niin tuli Vmaxkin.
Viime viikko meni sitten saikuttaessa ja torstaina kun kävin koittamassa töissä olemista niin tuli kokeiltua myös Viragon käynnistämistä. Mutta sehä ei sanonut mitään.. Epäiltiin tulppia, koska ei ole mitään hajua koska ne on vaihdettu. Toissapäivänä sitten miehen piti näyttää mulle miten tulpat vaihdetaan, mutta se huomaskin, että kaasarin kannesta puuttui ruuvi ja tarkemmat tutkimukset osoittivat, että siksi se ottaa liikaa ilmaa sisään ja ei meinaa käynnistyä. Jostain löytyi sopeva ruuvi ja nyt on liittimet ja ruuvit kiristelty ja Virago suorastaan kehrää! Hassua miten käyntiääni voi muuttua noin pienestä.
Sen sijaan Vmax ei lähde edelleenkään käyntiin. Sen tulpat oli tosiaan ihan uudet ja ne oli kyllä kastuneet ja saatiin kuivattua, mutta eipä se silti lähtenyt käyntiin. Tutkimukset siis sen suhteen jatkuvat Vmax-foorumin lukemisella. Noh, onneks pyöriä riittää.. R6:den sai käyttöön akkua vaihtamalla ja vakuutuksia säätämällä. Se ei ole ollut pariin kesään liikkeellä, joten ei siis ihme, että akku oli vähän heikossa hapessa.
Eilen sitten kelit muuttuivatkin ennustettua kirkkaammaksi ja oikeastaan oli pitänyt mennä kotiin nukkumaan töiden jälkeen, mutta lähdinkin heittämään miestä sen työpaikan parkkihallille, jossa se säilyttää pärräänsä. Se oli kovasti innoissaan, kun sai taas pikkupyörän käyttöön. Ensin ajeltiin Biltemalle hakemaan miehellekin munuaissuoja, koska sellaista olen testannut ja hyväksi havainnut tässä muutaman viikon. Tuon jälkeen ajeltiin vähän Tampereen keskustassa ja käytiin kurkkaamassa joko Mustalahdessa on porukkaa, mutta yllärinä ei siinnä ennen viittä ollut :D Nähtiin muuten ihan samanlainen Virago huoltiksella mikä mulla on, mutta sen tankkiin oli maalattu joku hieno maisema ja joku oli mennyt pesemään sen :-o Mitähän mun pärrästä sais irti kun vähän yrittäis..
Lähdettiin ajamaan Teiskon Viitapohjaan, kun olin katsellut Motorgin kuvajahtiajeluketjusta, että sielläpäin vois olla kivoja maisemia. Kivaa mutkapätkää sieltä löydettiinkin. Välillä päälyste oli melko huonoa, mutta sitten löytyi taas sileitä mäkimutkateitä, jotka oli unelmaleveitä, eikä niillä ollut mitään muuta liikennettä. Keli oli ihan parhautta ajeluun ja maisemat kauniita ja kesäisiä. Ja oli kyllä niin hianoa taas ajaa viikon saikuttelun jälkeen!
Viitapohjan lenkin jälkeen ajeltiin vielä käymään Mustalahdessa kuolaamassa muiden pyöriä. Mitään ihmeellisen erikoista ei tosin löytynyt, eikä tuttujakaan. Niinpä jatkoimme matkaa käymään tontilla. Sieltä ajelimme kotiin vaihtamaan ajopelin autoon ja syömään kaverin ja sen Aussikaverin kanssa Viikinkiravintola Haraldiin. Kun Suomessahan toki löytyy Viikinkejä. Tuli tehtyä siis päivän aikana monta asiaa ja silti kerkesi vähän ajelemaankin. Kilometrejä kertyi eilisille ajeluille yhteensä 120.
Viime viikko meni sitten saikuttaessa ja torstaina kun kävin koittamassa töissä olemista niin tuli kokeiltua myös Viragon käynnistämistä. Mutta sehä ei sanonut mitään.. Epäiltiin tulppia, koska ei ole mitään hajua koska ne on vaihdettu. Toissapäivänä sitten miehen piti näyttää mulle miten tulpat vaihdetaan, mutta se huomaskin, että kaasarin kannesta puuttui ruuvi ja tarkemmat tutkimukset osoittivat, että siksi se ottaa liikaa ilmaa sisään ja ei meinaa käynnistyä. Jostain löytyi sopeva ruuvi ja nyt on liittimet ja ruuvit kiristelty ja Virago suorastaan kehrää! Hassua miten käyntiääni voi muuttua noin pienestä.
Sen sijaan Vmax ei lähde edelleenkään käyntiin. Sen tulpat oli tosiaan ihan uudet ja ne oli kyllä kastuneet ja saatiin kuivattua, mutta eipä se silti lähtenyt käyntiin. Tutkimukset siis sen suhteen jatkuvat Vmax-foorumin lukemisella. Noh, onneks pyöriä riittää.. R6:den sai käyttöön akkua vaihtamalla ja vakuutuksia säätämällä. Se ei ole ollut pariin kesään liikkeellä, joten ei siis ihme, että akku oli vähän heikossa hapessa.
Eilen sitten kelit muuttuivatkin ennustettua kirkkaammaksi ja oikeastaan oli pitänyt mennä kotiin nukkumaan töiden jälkeen, mutta lähdinkin heittämään miestä sen työpaikan parkkihallille, jossa se säilyttää pärräänsä. Se oli kovasti innoissaan, kun sai taas pikkupyörän käyttöön. Ensin ajeltiin Biltemalle hakemaan miehellekin munuaissuoja, koska sellaista olen testannut ja hyväksi havainnut tässä muutaman viikon. Tuon jälkeen ajeltiin vähän Tampereen keskustassa ja käytiin kurkkaamassa joko Mustalahdessa on porukkaa, mutta yllärinä ei siinnä ennen viittä ollut :D Nähtiin muuten ihan samanlainen Virago huoltiksella mikä mulla on, mutta sen tankkiin oli maalattu joku hieno maisema ja joku oli mennyt pesemään sen :-o Mitähän mun pärrästä sais irti kun vähän yrittäis..
Lähdettiin ajamaan Teiskon Viitapohjaan, kun olin katsellut Motorgin kuvajahtiajeluketjusta, että sielläpäin vois olla kivoja maisemia. Kivaa mutkapätkää sieltä löydettiinkin. Välillä päälyste oli melko huonoa, mutta sitten löytyi taas sileitä mäkimutkateitä, jotka oli unelmaleveitä, eikä niillä ollut mitään muuta liikennettä. Keli oli ihan parhautta ajeluun ja maisemat kauniita ja kesäisiä. Ja oli kyllä niin hianoa taas ajaa viikon saikuttelun jälkeen!
Viitapohjan lenkin jälkeen ajeltiin vielä käymään Mustalahdessa kuolaamassa muiden pyöriä. Mitään ihmeellisen erikoista ei tosin löytynyt, eikä tuttujakaan. Niinpä jatkoimme matkaa käymään tontilla. Sieltä ajelimme kotiin vaihtamaan ajopelin autoon ja syömään kaverin ja sen Aussikaverin kanssa Viikinkiravintola Haraldiin. Kun Suomessahan toki löytyy Viikinkejä. Tuli tehtyä siis päivän aikana monta asiaa ja silti kerkesi vähän ajelemaankin. Kilometrejä kertyi eilisille ajeluille yhteensä 120.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Something cute and pink
Siellä se makaa Virago yksin sateessa parkkiruudussaan. Ja mä omassani sisällä.. aka sohva. Aika ärhäkkä tauti kyl pääs iskemään ja joudun siis sairaslomaa viettämään. Onneks ei olis ajokelejäkään nii ei niin harmita.
Äsken karkasin sairaslomalta sen verran että menin käymään hakeen jonkun dvd:n kaupasta saikkuloimisen ratoks. Ja samalla kävin hankkimassa moottoripyöräilyä varten jotain vaaleanpunaista.. Nimittäin simmoosen muoviläpyskän, jolla saapi sitä pärrää kuljettaa. Komiasti siinä alalaidassa luki ajokorttiluokissa että AB :) Tähän asti siis on ajeltu sillä väliaikaislapulla. Nyt vaan kiltisti takas tohon omaan parkkiruutuun parantumaan ja sitte taas pärisemään ku ollaan kunnossa! Viragon ajokilometrit tänään 0. Seatti pääs sentään ajelulle keskustaan ja takas.
Äsken karkasin sairaslomalta sen verran että menin käymään hakeen jonkun dvd:n kaupasta saikkuloimisen ratoks. Ja samalla kävin hankkimassa moottoripyöräilyä varten jotain vaaleanpunaista.. Nimittäin simmoosen muoviläpyskän, jolla saapi sitä pärrää kuljettaa. Komiasti siinä alalaidassa luki ajokorttiluokissa että AB :) Tähän asti siis on ajeltu sillä väliaikaislapulla. Nyt vaan kiltisti takas tohon omaan parkkiruutuun parantumaan ja sitte taas pärisemään ku ollaan kunnossa! Viragon ajokilometrit tänään 0. Seatti pääs sentään ajelulle keskustaan ja takas.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Kuumeisen (kakkos)kuskin paluu
Nonih, nyt on nukuttu ja herätty ja edelleen on kuumetta, tosin alle 38. Kurkku on ku kuristamisen jäljiltä ja olo on kohtiksen paska.
Tänään Virago sai kilometrejä 100, mutta mä en ajanut niistä yhtään. Mies ajoi ensin etsimään työkaluja ja palas sitten huomatakseen, että ne ei käyneet. Oli siis tarkoitus tsekata josko vaan olis tulpat olleet kastuneet, mutta tulppa-avaimia ei löytynyt eikä ne työkalut käyneet, jotka se löysi.
Niinpä mun pieni ja söpö Virago sitten lastattiin kahdella ihmisellä ja reissun kamoilla. Ei se ihan varsinaisesti ollut optimaalinen siihen hommaan, mutta saatiin sentään kulkemaan. Mulla oli selässä miehen reppu ja sillä taas mun kassi ja tankkilaukku edessään. Jokusia varikkopysähdyksiä jouduttiin tekemään kun paikat puutuivat, mutta suunnilleen ajeltiin suoraan kotiin. Oli ihan hullun vaikeaa pysyä hereillä takapenkillä kipeänä kun kuume sahaili ylösalas. Mieluummin olis ite ajanut, niin olis pysynyt hereillä.
Kun päästiin kotiin mä sukelsin suorin vartaloin sänkyyn ja mies lähti hakemaan Vmaxia kärryn kanssa. Onneks sillä sattui olemaan vielä appiksen auto lainassa, jolla pystyy vetämään työmaalla ollutta kärryä. Niin ja onneks se hommas sellasen kärryn, johon mahtuu ihan mitä vaan. Nyt se on jo matkalla kotiin pärrän kanssa ja käy jättämässä sen tontille talliin fiksausta varten. Se jo meinas hakee R&:den seisonnasta, jos toi ei meinaa pelittää.
Vähän harmittaa kun tää viikonloppu meni vituiks, mutta mies lohdutti, että aika pieniä nää murheet on jos tämmöset on suurimpia vastoinkäymisiä meillä. Enikeis.. matkaseura oli mitä ihaninta, ajaessa ei satanut ja itessään ajaminen oli huippua ja kypäräpuhelimet kivoja. Ens kerralla sitte reissuun terveenä ja työkalupakin kanssa.
Tänään Virago sai kilometrejä 100, mutta mä en ajanut niistä yhtään. Mies ajoi ensin etsimään työkaluja ja palas sitten huomatakseen, että ne ei käyneet. Oli siis tarkoitus tsekata josko vaan olis tulpat olleet kastuneet, mutta tulppa-avaimia ei löytynyt eikä ne työkalut käyneet, jotka se löysi.
Niinpä mun pieni ja söpö Virago sitten lastattiin kahdella ihmisellä ja reissun kamoilla. Ei se ihan varsinaisesti ollut optimaalinen siihen hommaan, mutta saatiin sentään kulkemaan. Mulla oli selässä miehen reppu ja sillä taas mun kassi ja tankkilaukku edessään. Jokusia varikkopysähdyksiä jouduttiin tekemään kun paikat puutuivat, mutta suunnilleen ajeltiin suoraan kotiin. Oli ihan hullun vaikeaa pysyä hereillä takapenkillä kipeänä kun kuume sahaili ylösalas. Mieluummin olis ite ajanut, niin olis pysynyt hereillä.
Kun päästiin kotiin mä sukelsin suorin vartaloin sänkyyn ja mies lähti hakemaan Vmaxia kärryn kanssa. Onneks sillä sattui olemaan vielä appiksen auto lainassa, jolla pystyy vetämään työmaalla ollutta kärryä. Niin ja onneks se hommas sellasen kärryn, johon mahtuu ihan mitä vaan. Nyt se on jo matkalla kotiin pärrän kanssa ja käy jättämässä sen tontille talliin fiksausta varten. Se jo meinas hakee R&:den seisonnasta, jos toi ei meinaa pelittää.
Vähän harmittaa kun tää viikonloppu meni vituiks, mutta mies lohdutti, että aika pieniä nää murheet on jos tämmöset on suurimpia vastoinkäymisiä meillä. Enikeis.. matkaseura oli mitä ihaninta, ajaessa ei satanut ja itessään ajaminen oli huippua ja kypäräpuhelimet kivoja. Ens kerralla sitte reissuun terveenä ja työkalupakin kanssa.
Kuumeisen kuskin kertomuksia
Tänne ajeltiin eilen pieniä teitä pitkin ja tulipa matkalla ostettua motoristin karttakirjakin, jotta olis voinut kokeilla vähän tuntemattomampia teitä. Matkalla tuntui, että kaikilla motoristeilla on Yamahan Wild Star. Tulipa käytyä Lempäälässä, Toijalassa, Viialassa, Iittalassa ja erinäisillä kartalta löytymättömillä pikkupaikkakunnilla. Kuitenkin matkaan tänne sai kulumaan vain 110km, koska tummat pilvet uhkailivat.
Ajatuksena tälle päivälle olo käydä vähän Aulankoa kiertämässä ja katsomassa Hämeen Linnaa, mutta se, että mulla on kuumetta torppaa kyseisen ajatuksen, kunhan nyt vaan pääsis täältä ehjänä kotiin ja nukkumaan. Nyt kun täältä sitten piti lähteä liikkeelle, niin miehen Vmax ei suostu lähtemään käyntiin. Se lähti mun pyörällä ettimään jostain tulppa-avainta. Jos vaikka sillä keinoin sais käyntiin. Jos ei saa niin jääpi pyörä tänne ja mennään 2 päällä kotia mun pärrällä. Ei se nyt mikään optimaalinen ole 2 päällä ajoon, mutta kykenee kyllä. Mut katellaan nyt eka onko mitään kauppaa auki mistä sais työkaluja. Tää on aika paska leffa. Oh, Wait.. Oliko toi sadepisara?
lauantai 9. heinäkuuta 2011
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Perjantain parhaat pärinät
Tänäänkin aamulla tuli lähdettyä pärrällä töihin. Viikonlopun kelejä katsellessa ja ajoreissua suunnitellessa tuli mieleen, että tavallaan jotkut sadevaatteet vois olla ihan kivat. Niinpä kävin cittarissa hakemassa moiset. Tuli muuten aika lämmin sovitella ajovaatteiden päälle sadepukua jo muutenkin melkoisen lämpimällä ilmalla.
Noudin miähen pihasta mukaan ja päästiin kokeilemaan upouusia kypäräpuhelimia. Hyvin kuuluivat ja oli varsin hauskaa jutustella :) Käytiin noutamassa kaveri vielä mukaan Honda CBR 600RR:n kanssa Viragon ja Vmaxin tyylikkääseen letkaan ja lähdettiin suuntimaan Kaarina-Maununtytärtä pitkin kohti Valkeakoskea suunnitelmana kiertää Mallasvesi. Kypäräpuhelimet ei tuntuneet toimivan ja kun cebarikuski kaasutteli ohitse me jäätiin bussipysäkille ihmettelemään mikä oli vialla. Viallahan oli se, että mun kännykkä oli kytketty siihen bluetoothiin kii ja se oli päättänyt alkaa soittaa taskupuhelua Burtukselle. Että anteeks vaan häiriö, it was me :D
Vahingosta viisastuneena laitoin kännykästä BTn pois päältä ja jatkoimme matkaa. Pari päivää sitten tapahtuneen oikeamman ajoasennon löytymisen jälkeen mutkatie tuntuikin jo paljon mukavammalta ajaa. Vaikka ihan joka mutkassa ajolinjat ei menneet niin sujuvasti kuin olisin halunnut niin kuitenkin parannus edelliseen kertaan oli huomattava. Jossain päin ennen Valkeakosken keskustaa cebarikuski oli odottelemassa meitä ja sieltä jatkettiinkin porukalla eteenpäin. Vauhti ei varsinaisesti päätä huimannut, koska muutakin liikennettä oli ihan kohtalaisesti. Pälkäneellä oli jopa oikein satanut jossain välissä, mutta me ei onneksi törmätty moisiin. Sandaaleissa, shortseissa ja teepaidassa ajellut C tosin sai tuntea mukavasti kuran lentämisen märästä maasta.
Ajelimme Vehoniemelle limpparille ja katselemaan muita pärriä. Minun ensimmäinen Vehoniemen perjantaikokoontumiseni omalla pyörällä! Aika vanhaa siellä kyllä tuntui olevan porukka, eikä mitään hirveän sykähdyttäviä pyöriä. Paras oli meidän tullessamme lähtenyt vissiin itsekasattu siro pitkähaarukkainen custom, jota ajoi vieläpä nätti nainen :) Jostain syystä musta on aina niin kiva katella naisia hienoilla pyörillä. Miehetkin varmaan tykkää mutta ehkä hiukan eri syistä :D
Vehoniemestä lähtiessämme liityimme vähän salaa ajamaan hetkeksi toisten muodostelmassa :D Onneks ne kääntyi pian pois, kun ei ehkä jaksanut ajaa niin hiljaa. Mentiin tontille paistelemaan maggaraa nuotiossa ja nähtiin kavereita. Paikalla oli 1kpl bemareita, 1 Virago, 1 V-max ja 2 moposkootteria. Melkoiset kokoontumisajot sielläkin siis. Kymmenen aikaan lähdimme tontilta poispäin ja koska ilta oli lämmin niin, päätimme me ajaa pienen lenkinkin. Paasikivi-kekkosta pitkin ajeltiin ensin rantaa pitkin. Pilvet oli jännittävän näköisiä ja aurinko punainen. Ajeltiin hetki Pyynikkiä ja Pispalaa ympäri ja lähdettiin sitten motarin kautta vielä kotiin, jotta saatiin viilennystä kuumaan iltaan. Lämpötilaa kun vielä tuohonkin aikaan oli se 25.
Kilometrejä pärinäperjantaille kertyi 160 ja fiilikset oli katossa. Viikonloppu eessä taas!
Noudin miähen pihasta mukaan ja päästiin kokeilemaan upouusia kypäräpuhelimia. Hyvin kuuluivat ja oli varsin hauskaa jutustella :) Käytiin noutamassa kaveri vielä mukaan Honda CBR 600RR:n kanssa Viragon ja Vmaxin tyylikkääseen letkaan ja lähdettiin suuntimaan Kaarina-Maununtytärtä pitkin kohti Valkeakoskea suunnitelmana kiertää Mallasvesi. Kypäräpuhelimet ei tuntuneet toimivan ja kun cebarikuski kaasutteli ohitse me jäätiin bussipysäkille ihmettelemään mikä oli vialla. Viallahan oli se, että mun kännykkä oli kytketty siihen bluetoothiin kii ja se oli päättänyt alkaa soittaa taskupuhelua Burtukselle. Että anteeks vaan häiriö, it was me :D
Vahingosta viisastuneena laitoin kännykästä BTn pois päältä ja jatkoimme matkaa. Pari päivää sitten tapahtuneen oikeamman ajoasennon löytymisen jälkeen mutkatie tuntuikin jo paljon mukavammalta ajaa. Vaikka ihan joka mutkassa ajolinjat ei menneet niin sujuvasti kuin olisin halunnut niin kuitenkin parannus edelliseen kertaan oli huomattava. Jossain päin ennen Valkeakosken keskustaa cebarikuski oli odottelemassa meitä ja sieltä jatkettiinkin porukalla eteenpäin. Vauhti ei varsinaisesti päätä huimannut, koska muutakin liikennettä oli ihan kohtalaisesti. Pälkäneellä oli jopa oikein satanut jossain välissä, mutta me ei onneksi törmätty moisiin. Sandaaleissa, shortseissa ja teepaidassa ajellut C tosin sai tuntea mukavasti kuran lentämisen märästä maasta.
Ajelimme Vehoniemelle limpparille ja katselemaan muita pärriä. Minun ensimmäinen Vehoniemen perjantaikokoontumiseni omalla pyörällä! Aika vanhaa siellä kyllä tuntui olevan porukka, eikä mitään hirveän sykähdyttäviä pyöriä. Paras oli meidän tullessamme lähtenyt vissiin itsekasattu siro pitkähaarukkainen custom, jota ajoi vieläpä nätti nainen :) Jostain syystä musta on aina niin kiva katella naisia hienoilla pyörillä. Miehetkin varmaan tykkää mutta ehkä hiukan eri syistä :D
Vehoniemestä lähtiessämme liityimme vähän salaa ajamaan hetkeksi toisten muodostelmassa :D Onneks ne kääntyi pian pois, kun ei ehkä jaksanut ajaa niin hiljaa. Mentiin tontille paistelemaan maggaraa nuotiossa ja nähtiin kavereita. Paikalla oli 1kpl bemareita, 1 Virago, 1 V-max ja 2 moposkootteria. Melkoiset kokoontumisajot sielläkin siis. Kymmenen aikaan lähdimme tontilta poispäin ja koska ilta oli lämmin niin, päätimme me ajaa pienen lenkinkin. Paasikivi-kekkosta pitkin ajeltiin ensin rantaa pitkin. Pilvet oli jännittävän näköisiä ja aurinko punainen. Ajeltiin hetki Pyynikkiä ja Pispalaa ympäri ja lähdettiin sitten motarin kautta vielä kotiin, jotta saatiin viilennystä kuumaan iltaan. Lämpötilaa kun vielä tuohonkin aikaan oli se 25.
Kilometrejä pärinäperjantaille kertyi 160 ja fiilikset oli katossa. Viikonloppu eessä taas!
Auringonlaskuun ratsastajan apurit
Eilen ei tullut juuri ajeltua. Liian kuuma oli ja väsyttikin kovasti. Ihan vaan tuommoista perusajoa tuli ajettua noin 40km. Illalla vietettiin aikaa jopa kotona. Se oli ahdistavaa, koska huomasi kuinka vähän sitä on tullut viihdyttyä kotona lähipäivinä ja kuinka paljon sitä on tullut silti sotkettua :D
Oli ollut miehen kanssa puhetta mikkikuulokesysteemin ostamisesta radiopuhelinten jatkeeks, koska aateltiin, että jos joskus tulis vaikka ajeltua vähän pitempääkin matkaa yhdessä nii välillä on mukava huuella toiselle jotain ("Perä jää", "Nyt tankille", "Seuraavasta oikeelle", "Hiano auto!", "Poliisi! No huijasin"). Miespä olikin sitten päättänyt sijoittaa tuohon vähän enempi ja käynyt ostamassa
Scala Rider Q2 Pron . Tää oli siis se romanttinen 1vee hääpäivälahja <3 Vähän taas menee välineurheilun puolelle..
Tuosta vehkeestä pitäis löytyä 700m kuuluvuus, yhdistäminen ainaskii toiseen laitteeseen, navigaattoriin, kännykkään, mp3-soittimeen. Lisäks laitteesta ittestään löytyy radio. Voipi kyllä olla ettei sitä halua kännykkään paljon jutella ku ajelee, mutta pitemmillä matkoilla voi olla kiva jutustaa toisen kanssa.
Laitteessa on siis suun eteen tuleva aisamikki (erikseen saa aisattomia versioita), kuulokkeet ja bluetooth-mokkula + sen teline. Melkoisen vähällä vaivalla nuo sai viriteltyä kypärään kiinni. Sen sijaan pakkauksessa ei ollut käyttöohjetta ja laitteiden piti olla synkattu yhteen, mutta eihän ne olleet. Onneks internetin ihmemaast sai ohjeet jopa suomeks ja saatiin laitteet juttelemaan keskenään. Mikki ottaa äänen vaan tosi läheltä, joten ylimääräiset kohinat jää siis pois. Eilen testailtiin tuota vaan kotona huoneesta toiseen, mutta tänään pitäis lähteä oikein ajelemaan johonkin ja testailemaan. Kattoo jaksaisko sitä vaiks kiertää tuttua tutumpiakin seutuja elikkäs Mallasveden lenkin. Ja illalla olis Vehoniämikin ja sitte rillailua tontsukalla kavereiden kanssa. Oon vähän kuullut huhua, että yks pahamaineinen skootterijengikin olis saapumassa paikalle :D
Oli ollut miehen kanssa puhetta mikkikuulokesysteemin ostamisesta radiopuhelinten jatkeeks, koska aateltiin, että jos joskus tulis vaikka ajeltua vähän pitempääkin matkaa yhdessä nii välillä on mukava huuella toiselle jotain ("Perä jää", "Nyt tankille", "Seuraavasta oikeelle", "Hiano auto!", "Poliisi! No huijasin"). Miespä olikin sitten päättänyt sijoittaa tuohon vähän enempi ja käynyt ostamassa
Scala Rider Q2 Pron . Tää oli siis se romanttinen 1vee hääpäivälahja <3 Vähän taas menee välineurheilun puolelle..
Tuosta vehkeestä pitäis löytyä 700m kuuluvuus, yhdistäminen ainaskii toiseen laitteeseen, navigaattoriin, kännykkään, mp3-soittimeen. Lisäks laitteesta ittestään löytyy radio. Voipi kyllä olla ettei sitä halua kännykkään paljon jutella ku ajelee, mutta pitemmillä matkoilla voi olla kiva jutustaa toisen kanssa.
Laitteessa on siis suun eteen tuleva aisamikki (erikseen saa aisattomia versioita), kuulokkeet ja bluetooth-mokkula + sen teline. Melkoisen vähällä vaivalla nuo sai viriteltyä kypärään kiinni. Sen sijaan pakkauksessa ei ollut käyttöohjetta ja laitteiden piti olla synkattu yhteen, mutta eihän ne olleet. Onneks internetin ihmemaast sai ohjeet jopa suomeks ja saatiin laitteet juttelemaan keskenään. Mikki ottaa äänen vaan tosi läheltä, joten ylimääräiset kohinat jää siis pois. Eilen testailtiin tuota vaan kotona huoneesta toiseen, mutta tänään pitäis lähteä oikein ajelemaan johonkin ja testailemaan. Kattoo jaksaisko sitä vaiks kiertää tuttua tutumpiakin seutuja elikkäs Mallasveden lenkin. Ja illalla olis Vehoniämikin ja sitte rillailua tontsukalla kavereiden kanssa. Oon vähän kuullut huhua, että yks pahamaineinen skootterijengikin olis saapumassa paikalle :D
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Esa ja Vesa - auringonlaskun ratsastajat
Tänään oli Eino Leinon päivä eli Runon ja Suven päivä. Tätä juhlistettiin toki ajelemalla ympäriinsä pitkin tulevan kotikunnan ja naapurikuntien maaseudun runollisia ja suvisia maanteitä :)
Aamulla ajelin tietysti töihin taas pärrällä ja töistä päästyäni lähdin jatkamaan siitä mihin aamulla jäätiin. Salaa vähän työajalla tutkin jo karttoja ja valitsin reitin, jota pitkin saattais ehtiä ajoissa syömään tontille miehen kanssa sovittuun aikaan. Valitsin ensin suunnaksi 9-tien ja pääsin harjoittelemaan Hervannassa hiadsajoa, kun oli ruuhka-aika ja 1 kaista pois käytöstä. 9-tiellä oli taas sellaisiakin teiden köyhiä ritareita liikkeellä että.. pääsi harjoittelemaan myös hermojen hallintaa. 9-tieltä lähhdin oikealle Suinulaan, Lihasulaan ja Liskoon päin ajatuksenani kiertää Vesijärvi. Tie oli aluksi mukava ajaa, mutta tuntui sitten kapenevan koko ajan ja muuttui loppujen lopuksi hiekkatieksi. Totesin, että se ei ole pienille sieville customeille sopeva paikka ja käännyin takaisin. Kello oli jo niin paljon, että katsoin parhaaksi jättää Vesijärven kiertämättä ja suuntailin tontille syömään eväitä. Väsymys painoin kovasti, joten lähdin kotiin nukkumaan, kun mies jäi tontille puuhailemaan.
Illalla kun mies tuli kotiin houkuttelin sen (no se on aika helppo) vielä ilta-ajelulle. Päätettiin lähteä kiertämään Vesijärveä uudestaan, nyt vaan vähän paremmin päällystettyjä teitä. Tuttua puttua 9-tietä ajeltiinkin taas kovasti, Melkein Orivedelle asti. Sieltä käännyttiin Yliskyläntielle, josta jatkettiin Orivedentietä ja Ponsantietä takaisin Kangasalle Vesijärven ja Längelmäveden välistä. Tuolla jossain pikkuteillä ajellessani ylös-alas uljaita mäkiä ja kaarrellessani mukavan pehmeitä mutkia mieheni ajaessa edellä hyvin istuva nahkatakki päällä ;) tuli mieleen, että nää hetket pitäis saada purkkiin. Tällaisilla hetkillä sitä sitten jaksaa taas talven pimeissä odottaa uutta kesää. Fiilikset oli aika lyömättömät.
Jossain Orivedellä käytiin rauhallisella leirintäalueella limppareilla, jotta nestehukka ei iskisi. Lämpötilaan kun oli vielä myöhään illallakin 23 astetta. Kangasalla ajeltiin Vahderpään ohi, jossa olen käynyt muutamia kertoja leireilemässä. Enpä oo ennen hahmottanut senkään sijaintia. Hauskaa piirrellä mieleensä lähialueen karttaa livekuvalla :) Joskus vois olla paikallaan myös kypärään kiinnitettävä kamera, kun eihän sitä jaksa pysähdellä matkalla räpsimään ja kuitenkin näkee jänniä yksityiskohtia. Matkalla tuli vastaan esimerkiksi Hauennenäntie, Rapu-Santerintie ja vähintäänkin jännittävä Salatie. Mä oon aina tykännyt lueskella tiennimikylttejä ja tää ympäriinsä kruisailu antaa siihen hyvän mahdollisuuden :) Matka jatkui komean Kuohunharjun yli Kangasalan läpi ja sitten kotiin auringon laskiessa johonkin metsän taakse. Kilometrejä tänään kertyi reilu 140km. Tää on kivaa, tätä lisää!
Aamulla ajelin tietysti töihin taas pärrällä ja töistä päästyäni lähdin jatkamaan siitä mihin aamulla jäätiin. Salaa vähän työajalla tutkin jo karttoja ja valitsin reitin, jota pitkin saattais ehtiä ajoissa syömään tontille miehen kanssa sovittuun aikaan. Valitsin ensin suunnaksi 9-tien ja pääsin harjoittelemaan Hervannassa hiadsajoa, kun oli ruuhka-aika ja 1 kaista pois käytöstä. 9-tiellä oli taas sellaisiakin teiden köyhiä ritareita liikkeellä että.. pääsi harjoittelemaan myös hermojen hallintaa. 9-tieltä lähhdin oikealle Suinulaan, Lihasulaan ja Liskoon päin ajatuksenani kiertää Vesijärvi. Tie oli aluksi mukava ajaa, mutta tuntui sitten kapenevan koko ajan ja muuttui loppujen lopuksi hiekkatieksi. Totesin, että se ei ole pienille sieville customeille sopeva paikka ja käännyin takaisin. Kello oli jo niin paljon, että katsoin parhaaksi jättää Vesijärven kiertämättä ja suuntailin tontille syömään eväitä. Väsymys painoin kovasti, joten lähdin kotiin nukkumaan, kun mies jäi tontille puuhailemaan.
Illalla kun mies tuli kotiin houkuttelin sen (no se on aika helppo) vielä ilta-ajelulle. Päätettiin lähteä kiertämään Vesijärveä uudestaan, nyt vaan vähän paremmin päällystettyjä teitä. Tuttua puttua 9-tietä ajeltiinkin taas kovasti, Melkein Orivedelle asti. Sieltä käännyttiin Yliskyläntielle, josta jatkettiin Orivedentietä ja Ponsantietä takaisin Kangasalle Vesijärven ja Längelmäveden välistä. Tuolla jossain pikkuteillä ajellessani ylös-alas uljaita mäkiä ja kaarrellessani mukavan pehmeitä mutkia mieheni ajaessa edellä hyvin istuva nahkatakki päällä ;) tuli mieleen, että nää hetket pitäis saada purkkiin. Tällaisilla hetkillä sitä sitten jaksaa taas talven pimeissä odottaa uutta kesää. Fiilikset oli aika lyömättömät.
Jossain Orivedellä käytiin rauhallisella leirintäalueella limppareilla, jotta nestehukka ei iskisi. Lämpötilaan kun oli vielä myöhään illallakin 23 astetta. Kangasalla ajeltiin Vahderpään ohi, jossa olen käynyt muutamia kertoja leireilemässä. Enpä oo ennen hahmottanut senkään sijaintia. Hauskaa piirrellä mieleensä lähialueen karttaa livekuvalla :) Joskus vois olla paikallaan myös kypärään kiinnitettävä kamera, kun eihän sitä jaksa pysähdellä matkalla räpsimään ja kuitenkin näkee jänniä yksityiskohtia. Matkalla tuli vastaan esimerkiksi Hauennenäntie, Rapu-Santerintie ja vähintäänkin jännittävä Salatie. Mä oon aina tykännyt lueskella tiennimikylttejä ja tää ympäriinsä kruisailu antaa siihen hyvän mahdollisuuden :) Matka jatkui komean Kuohunharjun yli Kangasalan läpi ja sitten kotiin auringon laskiessa johonkin metsän taakse. Kilometrejä tänään kertyi reilu 140km. Tää on kivaa, tätä lisää!
LLLÄÄÄÄÄHHH
Täs olis nyt tää tämmöne llllääääh-poseerauskuva, jossa nainen makaa seksikkäästi pyöränsä päällä
Repskops
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Mitä on Nokian takana..?
No riippuupi tietysti mistä suunnasta lähestyy. Tänään sieltä takaa löytyi Tampere.
Tänään en ollut töissä pärrällä, koska oli fyssari eikä sinne kehdannut mennä moisella selänhajoittimella. Päästyäni sieltä hyppäsin kuitenkin pyörän päälle ja lähdin suuntimaan lenkille. Ei ole tullut juurikaan käytyä Lempäälän keskustassa ikinä, joten lähdin sitä kautta suuntaamaan mualimalle ja kiertämään Pyhäjärveä. Lempäälän keskustassa ei löytynyt lähestymissuunnastani opasteita Vesilahdelle päin. Lempäälän keskustaankin voi siis eksyä :D Pyörähdin ylimääräisen kierroksen liikenneympyrän kautta takaisin ja pääsin taas kartalle.
Lähdin suuntimaan Vesilahden kautta kohti Tottijärveä. Tottijärvi oli sikäli kiinnostava paikka, että isotätini ja pappani ovat sieltä kotoisin ja taitaa siellä asua jotain sukua vieläkin. Lisäksi siellä asustelee pari työkaveria. Vesilahden keskustan jätin tarkoituksella väliin, kun sinne olis pitänyt poiketa tieltä :D Tie oli mukavan loivamutkainen ja vielä kun jotenkin matkalla yhtäkkiä tajusin, että siinnä satulassa voi istua vähän taaempanakin niin mutkat alkoivat taittua jo melkoisen sujuvasti eikä tarvinnut hirveästi hidastella niihin. Toki siis siistiä ajoa, mutta aikaisemmilla lenkeillä olen jarrutellut melkolailla.
Sain olla tien kuningattarena melko pitkään ja nautin tyhjästä tiestä. Sitten kun ajattelin tuon ajatuksen "ääneen" päässäni niin johan se tuuppas jonkun traktorin jostain sivutieltä eteen, jota ei tietenkään päässyt ohittamaan mitenkään. Muutoin tiellä oli melkoisen rauhallista. Pari muutakin oli toki eksynyt Pyhäjärveä kiertämään ja pääsin moikkailemaan :) Tottijärvellä näin tienhaaran, josta käännyttiin kirkon luo. En kääntynyt sinne ja ajattelin, että kohtahan sieltä tulee varmaan keskusta eteen. No siinnä tavallaan kävi niin, että pian edessä olikin jo Tampereelle johtava tie ja missasin keskustan :D Kaverin tulevan talon sentään onnistuin mitä luultavimmin bongaamaan matkalta.
Seuraavaksi päätin että pitää jossain keskustassa käydä reitin varrella, joten kaarroin motarilta Nokialle. Noh.. eipä sielläkään niin paljoa näkemistä ollut. Samoja reittejä takaisin ja matka jatkui Tampereelle. Yksinajelussa on vähän se kurja puoli, että ei tule kaffeteltua matkalla. Tulipa siis lähinnä ajettua tuo lenkki ilman taukoja. Lenkiltä suuntasin Mustalahteen kokoontumisajoihin ja bongasin sieltä jopa vanhan kaverini, jonka kanssa tuli jutusteltua pitkään. Mustassalahdessa oli tällä kertaa vähän tavallista vähemmän porukkaa, mutta oli siellä muutama aikas helmi pyörä. Yllärinä ne oli Harlikoita :D Näin taas valkoisen Sportsterin.. Sitä lottovoittoa odotellessa.
Seuraavaksi suuntasin miestä näkemään Motonetille, jossa se oli vaihtamassa tulppiaan. Sen jälkene Vmax tuntuikin pelittävän taas entistä ehommin. Mies sääti myös mun pärrän tyhjäkäyntiä.. jos se ei vaikka sammuis risteyksiin :D Yhdessä ajelimme vielä Absukalle salaatille ja sitten Kaijakan karaokeen moikkaamaan kavereita. Biiseiksi valikoitui tällä kertaa I will stay ja Krokotiilirock. Moottoripyörä on moottoripyörä jäi vielä lapulle odottamaan seuraavaa kertaa, kun ei jaksanut jonotella.
Mukava ja leppoisa ajopäivä. Lämmintä 17, ei tuulta eikä sadetta. 150km lisää mittariin.
Tänään en ollut töissä pärrällä, koska oli fyssari eikä sinne kehdannut mennä moisella selänhajoittimella. Päästyäni sieltä hyppäsin kuitenkin pyörän päälle ja lähdin suuntimaan lenkille. Ei ole tullut juurikaan käytyä Lempäälän keskustassa ikinä, joten lähdin sitä kautta suuntaamaan mualimalle ja kiertämään Pyhäjärveä. Lempäälän keskustassa ei löytynyt lähestymissuunnastani opasteita Vesilahdelle päin. Lempäälän keskustaankin voi siis eksyä :D Pyörähdin ylimääräisen kierroksen liikenneympyrän kautta takaisin ja pääsin taas kartalle.
Lähdin suuntimaan Vesilahden kautta kohti Tottijärveä. Tottijärvi oli sikäli kiinnostava paikka, että isotätini ja pappani ovat sieltä kotoisin ja taitaa siellä asua jotain sukua vieläkin. Lisäksi siellä asustelee pari työkaveria. Vesilahden keskustan jätin tarkoituksella väliin, kun sinne olis pitänyt poiketa tieltä :D Tie oli mukavan loivamutkainen ja vielä kun jotenkin matkalla yhtäkkiä tajusin, että siinnä satulassa voi istua vähän taaempanakin niin mutkat alkoivat taittua jo melkoisen sujuvasti eikä tarvinnut hirveästi hidastella niihin. Toki siis siistiä ajoa, mutta aikaisemmilla lenkeillä olen jarrutellut melkolailla.
Sain olla tien kuningattarena melko pitkään ja nautin tyhjästä tiestä. Sitten kun ajattelin tuon ajatuksen "ääneen" päässäni niin johan se tuuppas jonkun traktorin jostain sivutieltä eteen, jota ei tietenkään päässyt ohittamaan mitenkään. Muutoin tiellä oli melkoisen rauhallista. Pari muutakin oli toki eksynyt Pyhäjärveä kiertämään ja pääsin moikkailemaan :) Tottijärvellä näin tienhaaran, josta käännyttiin kirkon luo. En kääntynyt sinne ja ajattelin, että kohtahan sieltä tulee varmaan keskusta eteen. No siinnä tavallaan kävi niin, että pian edessä olikin jo Tampereelle johtava tie ja missasin keskustan :D Kaverin tulevan talon sentään onnistuin mitä luultavimmin bongaamaan matkalta.
Seuraavaksi päätin että pitää jossain keskustassa käydä reitin varrella, joten kaarroin motarilta Nokialle. Noh.. eipä sielläkään niin paljoa näkemistä ollut. Samoja reittejä takaisin ja matka jatkui Tampereelle. Yksinajelussa on vähän se kurja puoli, että ei tule kaffeteltua matkalla. Tulipa siis lähinnä ajettua tuo lenkki ilman taukoja. Lenkiltä suuntasin Mustalahteen kokoontumisajoihin ja bongasin sieltä jopa vanhan kaverini, jonka kanssa tuli jutusteltua pitkään. Mustassalahdessa oli tällä kertaa vähän tavallista vähemmän porukkaa, mutta oli siellä muutama aikas helmi pyörä. Yllärinä ne oli Harlikoita :D Näin taas valkoisen Sportsterin.. Sitä lottovoittoa odotellessa.
Seuraavaksi suuntasin miestä näkemään Motonetille, jossa se oli vaihtamassa tulppiaan. Sen jälkene Vmax tuntuikin pelittävän taas entistä ehommin. Mies sääti myös mun pärrän tyhjäkäyntiä.. jos se ei vaikka sammuis risteyksiin :D Yhdessä ajelimme vielä Absukalle salaatille ja sitten Kaijakan karaokeen moikkaamaan kavereita. Biiseiksi valikoitui tällä kertaa I will stay ja Krokotiilirock. Moottoripyörä on moottoripyörä jäi vielä lapulle odottamaan seuraavaa kertaa, kun ei jaksanut jonotella.
Mukava ja leppoisa ajopäivä. Lämmintä 17, ei tuulta eikä sadetta. 150km lisää mittariin.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Sumuisten teiden gorillat
Pitihän sitä tänäänkin päästä vähän ajelemaan, vaikka sää olikin melko harmaa ja lämpötila 16 astetta. Ikkunasta kun katsoi maa näytti kuitenkin kuivalta ja ilma sateettomalta. Noh.. päällehän piti sitten laittaa kesävarusteet eli ajofarkut ja nahkatakki. Windstopperi kaulasuoja ja paksummat hanskat tuli onneksi sentään vedettyä päälle.
Heti kun pihalle pääsi sai nimittäin huomata, että siellä tuhnutti pienesti sellaista sumutinpullosta sumutettua vettä, joka ei edes kastellut maata. Mutta kamojan ei siinnä vaiheessa voinut tietenkään lähteä vaihtamaan ja niillä sitten lähdettiin liikkeelle. Vois melkeen sanoa, että vähän tuli viileä :D Tai no oikeestaan reidet jäätyivät.. Takki suojasi ihan hyvin ja bootsien varret ja housujen polvisuojat kattavat hyvin säären edestäpäin. Veilä kun olis ollut pienet tuulilasinpyyhkijät hanskojen etusormissa nii olis nähnytkin vähän pidemmälle.
Ensin suunnattiin Lahdesjärven Absukalle tankkaamaan Vmax. Sieltä suunnittiin pienen motaripätkän jälkeen ajelemaan Kuljun ohi menevää pienempää tietä. Eipä kyllä tullut kovin montaa pärrää koko reissulla vastaan. Suunnaksi otettiin Vaihmalan Hovi Lempäälässä, koska olin lukenut lehdestä, että siellä on maanantaina kokoontumisajot. Niitä tuntuukin riittävän Pirkanmaalla vähän joka päivälle. Ajeltiin pitkin pieneneviä teitä ja nähtiin myös hienolla paikalla sijaitseva golfkenttä. Päästyämme paikanpäälle saimme todeta viileän sään karkoittaneen kanssamotoristit.. olimme ainoat kaksipyöräiset paikalla.
Emme jääneet sen pidemmäksi aikaa paikalle.. tulipahan nähtyä sekin :D Sieltä suuntasimme ensin pienempiä ja sitten vähän isompia teitä pitkin poispäin, kunnes saavuimme motarille. Pääsinpä testaileen mun pientä ja söpöä 120km/h vauhdissa. Vois sanoa, että pienitehoinen pyörä, vähän liian ohuet varusteet ja vastatuuli ja kosteus/ sumusade ei oikein sopineet yhteen vauhdin kanssa. Tuli jopa ajettua hiljempaa kuin nopeusrajoituksissa sanotaan :-o Motarilta kiersimme sitten vielä Hervannan kautta kotiappäin. Tulipa sitten vasta Hervannassa muistettua, että mun pärrässähän on kahvanlämmittimet. Ne ehti melkein lämpiään ennenkuin päästiin kotiin. Kilometrejä tänään tuli aika tarkalleen 60km. Kuuma suihku kullan kallis!
Heti kun pihalle pääsi sai nimittäin huomata, että siellä tuhnutti pienesti sellaista sumutinpullosta sumutettua vettä, joka ei edes kastellut maata. Mutta kamojan ei siinnä vaiheessa voinut tietenkään lähteä vaihtamaan ja niillä sitten lähdettiin liikkeelle. Vois melkeen sanoa, että vähän tuli viileä :D Tai no oikeestaan reidet jäätyivät.. Takki suojasi ihan hyvin ja bootsien varret ja housujen polvisuojat kattavat hyvin säären edestäpäin. Veilä kun olis ollut pienet tuulilasinpyyhkijät hanskojen etusormissa nii olis nähnytkin vähän pidemmälle.
Ensin suunnattiin Lahdesjärven Absukalle tankkaamaan Vmax. Sieltä suunnittiin pienen motaripätkän jälkeen ajelemaan Kuljun ohi menevää pienempää tietä. Eipä kyllä tullut kovin montaa pärrää koko reissulla vastaan. Suunnaksi otettiin Vaihmalan Hovi Lempäälässä, koska olin lukenut lehdestä, että siellä on maanantaina kokoontumisajot. Niitä tuntuukin riittävän Pirkanmaalla vähän joka päivälle. Ajeltiin pitkin pieneneviä teitä ja nähtiin myös hienolla paikalla sijaitseva golfkenttä. Päästyämme paikanpäälle saimme todeta viileän sään karkoittaneen kanssamotoristit.. olimme ainoat kaksipyöräiset paikalla.
Emme jääneet sen pidemmäksi aikaa paikalle.. tulipahan nähtyä sekin :D Sieltä suuntasimme ensin pienempiä ja sitten vähän isompia teitä pitkin poispäin, kunnes saavuimme motarille. Pääsinpä testaileen mun pientä ja söpöä 120km/h vauhdissa. Vois sanoa, että pienitehoinen pyörä, vähän liian ohuet varusteet ja vastatuuli ja kosteus/ sumusade ei oikein sopineet yhteen vauhdin kanssa. Tuli jopa ajettua hiljempaa kuin nopeusrajoituksissa sanotaan :-o Motarilta kiersimme sitten vielä Hervannan kautta kotiappäin. Tulipa sitten vasta Hervannassa muistettua, että mun pärrässähän on kahvanlämmittimet. Ne ehti melkein lämpiään ennenkuin päästiin kotiin. Kilometrejä tänään tuli aika tarkalleen 60km. Kuuma suihku kullan kallis!
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Uusinta uutta
Tuossa viikonlopun menoista kotiutuneena ja palautuneena lähdettiin vielä miehen kanssa ilta-ajelulle. Lämpöö tuolla oli enää 18 astetta viikonlopun huikeiden lukemien jälkeen. Ensin tuntui mukavalta, mutta itteasiassa olis saattanut olla ehkä vähän miellyttävämpää jos olis ollu esmes vuori nahkatakissa tai tixtexiä päällä.
Ajelin ensin miehen perässä Haulitornia kattelemaan ja syömään Vaakon nakkiin Pispalaan. Aikamoisen kokoisia anniksia siellä. Totesin, että tulee paremmin havainnoitua liikennettä itse, kun ei aja toisen perässä. Niinpä vaihdettiin meidän hurjan pitkän letkan vetäjää ja mentiin mun johdolla eteenpäin rantatietä pitkin ja Hervannan kautta Vuorekseen.
Salaa itseasiassa oltiin kerran jo käytykin Vuokreksessa ajelemassa, vaikka se oli oikeestaan yleiseltä liikenteellä suljettuna. Särkijärven silta avattiin nyt 30.6 kaikelle liikenteelle ja päätettiin ajella sitä kautta. Itse Vuores oli vielä melkoisen keskeneräinen viritelmä. Sen vieressä sijaitsevassa Mäyränmäessä jo asusteleekin porukkaa omakotitaloissa. Tuo Särkijärven silta siis ylittää Hervannan Särkijärven ja yhdistää Vuoreksen kätevästi moottoritiehen Lahdesjärven kohdalta. Itselle ei ehkä tule niin tuolle käyttöä, mutta paikallisista varmasti hyvikin käytännöllinen. Silta on kuulemma Tampereen pisin. Mutta eipä siitä kauaa kyllä yli päräyttänyt, vaikka ajelikin hiljaksiin, jotta näki maisemia ;)
Tuolta ajeltiinkin suorana kotiin, koska sää oli vähän turhan viileä. Ajokilometrejä pienelle iltalenkille kertyi 50.
Tänään palaillessani kotiinpäin Helsingistä tulin muuten ostaneeksi alan kirjallisuutta eli Riku Immosen HD-miehen seikkailut ja löydetyn respektin menetys
Aloitin kirjan lukemisen ja se oli.. aika mielenkiintoinen. Saapi nähdä millaiselta se alkaa viakuttaa kun lukee vähän eteenpäin :)
Ajelin ensin miehen perässä Haulitornia kattelemaan ja syömään Vaakon nakkiin Pispalaan. Aikamoisen kokoisia anniksia siellä. Totesin, että tulee paremmin havainnoitua liikennettä itse, kun ei aja toisen perässä. Niinpä vaihdettiin meidän hurjan pitkän letkan vetäjää ja mentiin mun johdolla eteenpäin rantatietä pitkin ja Hervannan kautta Vuorekseen.
Salaa itseasiassa oltiin kerran jo käytykin Vuokreksessa ajelemassa, vaikka se oli oikeestaan yleiseltä liikenteellä suljettuna. Särkijärven silta avattiin nyt 30.6 kaikelle liikenteelle ja päätettiin ajella sitä kautta. Itse Vuores oli vielä melkoisen keskeneräinen viritelmä. Sen vieressä sijaitsevassa Mäyränmäessä jo asusteleekin porukkaa omakotitaloissa. Tuo Särkijärven silta siis ylittää Hervannan Särkijärven ja yhdistää Vuoreksen kätevästi moottoritiehen Lahdesjärven kohdalta. Itselle ei ehkä tule niin tuolle käyttöä, mutta paikallisista varmasti hyvikin käytännöllinen. Silta on kuulemma Tampereen pisin. Mutta eipä siitä kauaa kyllä yli päräyttänyt, vaikka ajelikin hiljaksiin, jotta näki maisemia ;)
Tuolta ajeltiinkin suorana kotiin, koska sää oli vähän turhan viileä. Ajokilometrejä pienelle iltalenkille kertyi 50.
Tänään palaillessani kotiinpäin Helsingistä tulin muuten ostaneeksi alan kirjallisuutta eli Riku Immosen HD-miehen seikkailut ja löydetyn respektin menetys
Aloitin kirjan lukemisen ja se oli.. aika mielenkiintoinen. Saapi nähdä millaiselta se alkaa viakuttaa kun lukee vähän eteenpäin :)
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Mobiili motoristi
Noniin.. Kirjoitellaas vähän mobiilibloggerilla, kun opettelin käyttämään moista ajantappotarkoituksella. Torstaina ajelut jäi aika vähiin. Mies järkkäili kaverin polttareita ja kierrettiin kaupoissa. Mies ajeli siis autolla ja mä tietty pärrällä koska autoohan ei käytetä. Käytiin lisäks motoliikkeissä kattelemassa vähän kevyempiä ajokenkiä ja kypäräpuhelinten hintoja. Onhan niillä hintaa joo. Richan tossut tarttui mukaan alehyllystä ja olihan ne varsin paljon viileämmät kuin vuorelliset bootsit, joilla muuten oon ajellut.
Illemmalla lähdettiin vielä pienelle lenkille tsekkaamaan suomen ainoa vuono ja Aunuksen silta. Lisäksi ajeltiin hiukan pitkin tesoman pikkureittejä. Matkan varrelta löytyi esmes keskeltä ei mitään Eerolan suora, joka oli pitkä ja leviä. Ajokilometrejä kertyi n. 100.
Perjantaina siiryinkin sitten autoilemaan, kun lähdin helsinkiin ja piti saada yksi lahjakortti käytettyä ja ostokset kuljetettua. Niiiiin kattelin kateellisena vastaantulevia pärriä. Vakionopeudensäädin ja ilmastointi olis ollut påp. Pridessäkin tuli pyörähdettyä kavereiden kanssa ja sielläkin oli kulkueessa pari pärrää :-) Huomenna palaillaan takas tampereelle ja huomenna tai viimeistään maantaina pääsee taas kartuttamaan kilometrejä!
perjantai 1. heinäkuuta 2011
On kotiseutu mulla tuolla.. eikä ollenkaan niin kaukana kun pärrällä etenee
Tais olla vielä tiistai-iltaa kun kateltiin miähen kanssa kartasta vähän että missä oltiin liikuttu päivällä. Hämmennyin huonosta paikallistuntemuksestani. Tai siis lähinnä siitä, että mihin suuntaan Tampereesta erinäiset pikkupaikat sijaitsevat. Täähän on selkeesti sivistävä harrastus :D Kateltiin samalla lenkkejä, joita vois tulevaisuudessa ajella.
Keskiviikkona annoin äiteelle ensin askarteluopetusta lastenleiriä varten ja sitten taisin taas pyörähtää tontilla. Vähän myöhemmin lähdettiin ajelemaan ja mä sain valita reitin. Koska Ircnetin #mptre kanavalla oli puhuttu Valkeakoskelle menevästä Kaarina-Maununtyttären tiestä niin päätin lähteä siihen suuntaan. Ajeltiin ensin taas Saarenmaantien kautta ja nyt pystyin pitämään ajolinjat jo vähän paremmin hallinnassa, koska tie oli tuttu nyt myös omista kokemuksista.
Kaarina-Maununtyttären tielle käännyttyämme huomasin, että mulla ei ole todellakaan mitään tarvetta ajaa kovempaa kuin kyltit käskee. On aikamoisen vaikeeta nimittäin ajaa vierasta mutkatietä. Tie oli kuulemma aikaisemmin ollut aika heikossa kunnossa, mutta nyt se oli paikkailtu kuntoon. Oli kyllä aikamoista menoa mutka-ajoon tottumattomalle. Matka tuntui kovin pitkältä, mutta harjoittelua se vaan on..
Koskiin päästyämme alkoikin näkyä tuttuja maamerkkejä. Itse kun vietin elämäni 10 ensimmäistä vuotta Valkeakoskella. Melko hämmentävää oli, että esimerkiksi Apian koulu oli räjäytetty kasaan :-o Justhan mä siellä kävin ATK-kerhossa. Vai olisko siitä sittenkin reilut 20 vuotta.. Punaisella linjalla ajettiin läpi työläiskaupungin ja kaiholla muistelin entistä kotikaupunkiani. Mä niiin päräytän sinne joku päivä katsomaan Hakan peliä vanhojen aikojen muistoks syömään grillimakkaraa ja hurraamaan!
Ajeltiin takas vanhaa kolmosta pitkin ja oli kyllä mutkien jälkeen varsin mukavaa päästä päästelemään kovaa leveää tietä pitkin. Tosin aurinko tuikki aika häijysti silmiin.. Ranteetkin lakkas palelemasta, kun keksin hienon ratkaisun kesähanskojen ja takinhihojen yhteenliittämiseen. Jos ei palelluttais selkää eikä ranteita.. Ajelua olis taas pystynyt jatkamaan miten kauan vaan, mutt joskus on pakko palata kotiin. Siellä ei ookkaan tullut näinä päivinä juuri aikaa vietettyä :D Kilometrejä kertyi noin 120.
Keskiviikkona annoin äiteelle ensin askarteluopetusta lastenleiriä varten ja sitten taisin taas pyörähtää tontilla. Vähän myöhemmin lähdettiin ajelemaan ja mä sain valita reitin. Koska Ircnetin #mptre kanavalla oli puhuttu Valkeakoskelle menevästä Kaarina-Maununtyttären tiestä niin päätin lähteä siihen suuntaan. Ajeltiin ensin taas Saarenmaantien kautta ja nyt pystyin pitämään ajolinjat jo vähän paremmin hallinnassa, koska tie oli tuttu nyt myös omista kokemuksista.
Kaarina-Maununtyttären tielle käännyttyämme huomasin, että mulla ei ole todellakaan mitään tarvetta ajaa kovempaa kuin kyltit käskee. On aikamoisen vaikeeta nimittäin ajaa vierasta mutkatietä. Tie oli kuulemma aikaisemmin ollut aika heikossa kunnossa, mutta nyt se oli paikkailtu kuntoon. Oli kyllä aikamoista menoa mutka-ajoon tottumattomalle. Matka tuntui kovin pitkältä, mutta harjoittelua se vaan on..
Koskiin päästyämme alkoikin näkyä tuttuja maamerkkejä. Itse kun vietin elämäni 10 ensimmäistä vuotta Valkeakoskella. Melko hämmentävää oli, että esimerkiksi Apian koulu oli räjäytetty kasaan :-o Justhan mä siellä kävin ATK-kerhossa. Vai olisko siitä sittenkin reilut 20 vuotta.. Punaisella linjalla ajettiin läpi työläiskaupungin ja kaiholla muistelin entistä kotikaupunkiani. Mä niiin päräytän sinne joku päivä katsomaan Hakan peliä vanhojen aikojen muistoks syömään grillimakkaraa ja hurraamaan!
Ajeltiin takas vanhaa kolmosta pitkin ja oli kyllä mutkien jälkeen varsin mukavaa päästä päästelemään kovaa leveää tietä pitkin. Tosin aurinko tuikki aika häijysti silmiin.. Ranteetkin lakkas palelemasta, kun keksin hienon ratkaisun kesähanskojen ja takinhihojen yhteenliittämiseen. Jos ei palelluttais selkää eikä ranteita.. Ajelua olis taas pystynyt jatkamaan miten kauan vaan, mutt joskus on pakko palata kotiin. Siellä ei ookkaan tullut näinä päivinä juuri aikaa vietettyä :D Kilometrejä kertyi noin 120.
Auto saa jäädä parkkiin
Tiistaina lähdin aamulla pärrällä töihin. Ihan vaan koska voin :D Sieltä saikin jatkaa sitten suoraan ajelemaan ympäriinsä töiden jälkeen. Kävin taas tontilla, josta kaappasin miehen mukaan ajelemaan Vmaxilla. Käytiin jossain Pirkkalan lentokentän kupeessa ajelemassa ja haettiin mulle selkää varten munuaisvyö, jotta en enää sais vetoa, enkä hajoittaisi selkääni uusiksi. Yhdessä takin ja housut yhdistävän vetoketjun kanssa tuntuikin auttavan ihan hyvin ja oli huomattavasti mukavampi kuin mulla tähän asti ollut neopreeninen.
Käytyämme noutamassa miehen lompakon sen autosta ajeltiin myös Mustalahden satamassa motoristien kokoontumisajoissa. Tottakai sinne piti päästä kun oli oma pyörä alla :D Kuola valui taas kun katseli pärriä siellä. Mäki haluun isona Harrikan! Mies lähti siitä omille teilleen ja lähdin itse pyörimään pitkin Pyynikkiä, Pispalaa ja Tahmelaa. Tulipa harjoiteltua hidasajoa ja mutkia. Niissä onkin melko paljon harjoiteltavaa. Lämpötila pysytteli päivällä jossain 28 tienoolla, joten tarkenin. Lopulta piti palailla takas kotiin n. 10.30, ku alkoi olemaan melko viileää.
Kilsoja tiistain ympäriämpäri pärräämiselle kertyi yllättävänkin paljon eli 150km, vaikka ihan vaan tässä jossain lähellä tuli pyörittyä.
Käytyämme noutamassa miehen lompakon sen autosta ajeltiin myös Mustalahden satamassa motoristien kokoontumisajoissa. Tottakai sinne piti päästä kun oli oma pyörä alla :D Kuola valui taas kun katseli pärriä siellä. Mäki haluun isona Harrikan! Mies lähti siitä omille teilleen ja lähdin itse pyörimään pitkin Pyynikkiä, Pispalaa ja Tahmelaa. Tulipa harjoiteltua hidasajoa ja mutkia. Niissä onkin melko paljon harjoiteltavaa. Lämpötila pysytteli päivällä jossain 28 tienoolla, joten tarkenin. Lopulta piti palailla takas kotiin n. 10.30, ku alkoi olemaan melko viileää.
Kilsoja tiistain ympäriämpäri pärräämiselle kertyi yllättävänkin paljon eli 150km, vaikka ihan vaan tässä jossain lähellä tuli pyörittyä.
torstai 30. kesäkuuta 2011
Fiilistä ei voi lyödä!
Jatketaans siitä mihin edellisessä blogissa jäätiin noin vuos sitten.. Elikkäs olin reilu vuos sitten juuri hankkinut moottoripyörän ja tais olla pärräkoulu suunnitelmissa. Sitten aloitin koulun ja suoritin kirjalliset ja olisin mennyt inssiin. Inssit meni sitten kuukaudeks lakkoon ja se kun loppui niin mun selkä oli mennyt vähän pahemmanlaatusesti lakkoon.. No näistä jutuista johtuen kortin hankkiminen siirtyikin sitten reilulla vuodella eteenpäin.
Kunnes tämän viikon maanantaina.. Sain vihdoin sen kortin! Piti oikeestaan menn ävielä töihin tunniks inssin jälkeen, mutta yllättäen mentiin ottaan pyörä alle ja tyttö päälle :D
Eka ajo suuntautui Kangasalla sijaitsevalle tontille moikkaamaan siellä ahkeroivaa miestä. Se oli vaan niin hieno tunne käynnistää se pärrä ekaa kertaa siit pihasta, vetää visiiri kiinni ja lähteä ajamaan. Säätilakin suosi mun ajamista :D Aurinko paistoi, mutta ei ollut kuitenkaan liian kuuma. Tokihan ajolinjat aluksi haparoivat, mutta simmonen oletus oli, että kyllä ne siitä korjaantuu ajokilometrien karttuessa. Noh, sitä tässä ootellaan :) Ajelin Saarenmaantien kautta kohti Kangasalaa, mutta tie oli kyllä aika kuoppaisessa kunnossa. Pärrä tuntui jotenkin aika moponta autokoulun ER5:n http://en.wikipedia.org/wiki/Kawasaki_ER-5 jälkeen, jolla ajelin inssin ja autokoulussa. Mutta onhan pyörä toki ihan erilainen. Painopiste on ihan eri kohdassa.
Tontilla käytyäni ajoin ihan itse ensimmäistä kertaa Vehoniämeen munkkikaffeille. Mitä nyt munkki ja kahvi jäi väliin ja join linmpparia. Olihan se nyt hienoa päästä esittelemään pyörää niille kaikille viidelle muulle asiakkaalle ja tervehtimään muita kuskeja :D Illemmalla ajelin vielä miehen auton perässä Mouhijärvelle pinoamaan halkoja (tuhlattiin kaverin porukoiden puuvaraston juhannuksena niin vietiin lisää), joten sain mukavasti lisää ajokokemusta. Kilometrejä maanantaille kertyi noin 160km.
Kunnes tämän viikon maanantaina.. Sain vihdoin sen kortin! Piti oikeestaan menn ävielä töihin tunniks inssin jälkeen, mutta yllättäen mentiin ottaan pyörä alle ja tyttö päälle :D
Eka ajo suuntautui Kangasalla sijaitsevalle tontille moikkaamaan siellä ahkeroivaa miestä. Se oli vaan niin hieno tunne käynnistää se pärrä ekaa kertaa siit pihasta, vetää visiiri kiinni ja lähteä ajamaan. Säätilakin suosi mun ajamista :D Aurinko paistoi, mutta ei ollut kuitenkaan liian kuuma. Tokihan ajolinjat aluksi haparoivat, mutta simmonen oletus oli, että kyllä ne siitä korjaantuu ajokilometrien karttuessa. Noh, sitä tässä ootellaan :) Ajelin Saarenmaantien kautta kohti Kangasalaa, mutta tie oli kyllä aika kuoppaisessa kunnossa. Pärrä tuntui jotenkin aika moponta autokoulun ER5:n http://en.wikipedia.org/wiki/Kawasaki_ER-5 jälkeen, jolla ajelin inssin ja autokoulussa. Mutta onhan pyörä toki ihan erilainen. Painopiste on ihan eri kohdassa.
Tontilla käytyäni ajoin ihan itse ensimmäistä kertaa Vehoniämeen munkkikaffeille. Mitä nyt munkki ja kahvi jäi väliin ja join linmpparia. Olihan se nyt hienoa päästä esittelemään pyörää niille kaikille viidelle muulle asiakkaalle ja tervehtimään muita kuskeja :D Illemmalla ajelin vielä miehen auton perässä Mouhijärvelle pinoamaan halkoja (tuhlattiin kaverin porukoiden puuvaraston juhannuksena niin vietiin lisää), joten sain mukavasti lisää ajokokemusta. Kilometrejä maanantaille kertyi noin 160km.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)