Tänä vuonna olis ollut jo monta päivää, joina olisi voinut ajaa, mutta selkä on kiukutellut, eikä ole viitsinyt lähteä sitä rääkkäämään. Uuden kevyen kesätakin sentään jo tänä keväänä tilasin Sweepiltä. Sen käyttämistä kyllä saapi hetken odotella.
Vappuna kuitenkin alkoi polttelemaan liikaa ja projekti alkoi raivaamalla kaikki pärrien eteen talven aikana kertyneet tavarat pois. Öljyt olivat kunnossa, valot toimivat ja pärrät läjtivät lämpimästä tallista käyntiin kuin välissä ei olisi talvea ollutkaan :) Mittarissa tähän kauden alkuun näkyivät kilometrit 24639.
Tankin kautta lähdettiin ajelemaan ja kyllä se ajo vaan siitä lähti luonnistumaan heti. Aiempien vuosien ekan ajon ylimääräistä jännitystä ei juuri ollut, viime kesän kilometrit selvästi olivat tehneet hyvää ajolleni. Oli se komiaa painaa lapa pystyssä ja morjenstella kaikkia muita wappuajelijoita. Ei se nyt ihan kesä vielä ollut.. lämpötila alle 15 astetta, mutta hyvin lämmittivät goret ja viime kesänä ostetut pitkävartiset ajokengät. Lisäksi viime kesänä ostettu uusi kypärä leuan alle menevällä nahkasuojalla oli varsin mukava, kun tuuli ei päässyt leuasta pyörimään kypärän sisään.
Ajolenkki lähti ensin suuntautumaan Vehoniämelle vappumunkille. Muutama kourallinen muitakin pyöriä oli paikalla, joukossaan mediajulkisuutta saanut lonkero-busa :) Selkä ei alkanut kiukuttelemaan, joten otimme suunnan kohti Pälkänettä. Kyllä se Vanha Pälkäneentie vaan on nykyään mukavassa kunnossa, kun asfaltti uusittiin viime kesänä. Kylän läpi kulkeva tie taas oli sellaista purkkapaikkausta, ettei uskois Suomen teillä ajavansa. Jatkettiin sieltä kohti Valkeakoskea.
Se on kyllä aina yhtä hauskaa ajella lapsuudenmaisemiensa läpi Valkeakoskella ensin Leppälästä Koivuniemeen ja sieltä Sointulaan. Odotan aina näkeväni siellä kavereita ja naapuri Reiskan ulkoiluttavan rakasta Topi-koiraa, mutta onhan tuosta jo 26 vuotta kun muutin pois, joten ehkä jotain muutakin on saattanut muuttua :D Piti käydä torin grillillä snägärillä, mutta sehän ei ollut sunnuntaisin auki. Tämän jälkeen käytiin toteamassa, että Waltikan luota ei pääse mitään oikoreittiä oikealle tielle.
Kaarina-Maununtyttären tietä ajaessa pääsi testailemaan pärrä mutka-ajo-ominaisuuksia ja yllättävän vähän tuli muita vastaan. Kohti Kangasalaa ajellessa huomasimme, että ei nyt tule ihan ekan 100km täyteen ilman ketunlenkkejä, joten vähän piti vielä käydä huristelemassa 9-tietä ja Ruutanan kautta kotiin, jolloin lenkkiä tuli reilut 110km. Kotona kaksi hymyilevää motoristia hyppäsivät Vapunvietosta lämpimään paljuun lämmittelemään ja katselemaan aurinhonlaskua lintujen laulellessa. Joskus elämä on melkoisen makeaa.
Vappuna kuitenkin alkoi polttelemaan liikaa ja projekti alkoi raivaamalla kaikki pärrien eteen talven aikana kertyneet tavarat pois. Öljyt olivat kunnossa, valot toimivat ja pärrät läjtivät lämpimästä tallista käyntiin kuin välissä ei olisi talvea ollutkaan :) Mittarissa tähän kauden alkuun näkyivät kilometrit 24639.
Tankin kautta lähdettiin ajelemaan ja kyllä se ajo vaan siitä lähti luonnistumaan heti. Aiempien vuosien ekan ajon ylimääräistä jännitystä ei juuri ollut, viime kesän kilometrit selvästi olivat tehneet hyvää ajolleni. Oli se komiaa painaa lapa pystyssä ja morjenstella kaikkia muita wappuajelijoita. Ei se nyt ihan kesä vielä ollut.. lämpötila alle 15 astetta, mutta hyvin lämmittivät goret ja viime kesänä ostetut pitkävartiset ajokengät. Lisäksi viime kesänä ostettu uusi kypärä leuan alle menevällä nahkasuojalla oli varsin mukava, kun tuuli ei päässyt leuasta pyörimään kypärän sisään.
Ajolenkki lähti ensin suuntautumaan Vehoniämelle vappumunkille. Muutama kourallinen muitakin pyöriä oli paikalla, joukossaan mediajulkisuutta saanut lonkero-busa :) Selkä ei alkanut kiukuttelemaan, joten otimme suunnan kohti Pälkänettä. Kyllä se Vanha Pälkäneentie vaan on nykyään mukavassa kunnossa, kun asfaltti uusittiin viime kesänä. Kylän läpi kulkeva tie taas oli sellaista purkkapaikkausta, ettei uskois Suomen teillä ajavansa. Jatkettiin sieltä kohti Valkeakoskea.
Se on kyllä aina yhtä hauskaa ajella lapsuudenmaisemiensa läpi Valkeakoskella ensin Leppälästä Koivuniemeen ja sieltä Sointulaan. Odotan aina näkeväni siellä kavereita ja naapuri Reiskan ulkoiluttavan rakasta Topi-koiraa, mutta onhan tuosta jo 26 vuotta kun muutin pois, joten ehkä jotain muutakin on saattanut muuttua :D Piti käydä torin grillillä snägärillä, mutta sehän ei ollut sunnuntaisin auki. Tämän jälkeen käytiin toteamassa, että Waltikan luota ei pääse mitään oikoreittiä oikealle tielle.
Kaarina-Maununtyttären tietä ajaessa pääsi testailemaan pärrä mutka-ajo-ominaisuuksia ja yllättävän vähän tuli muita vastaan. Kohti Kangasalaa ajellessa huomasimme, että ei nyt tule ihan ekan 100km täyteen ilman ketunlenkkejä, joten vähän piti vielä käydä huristelemassa 9-tietä ja Ruutanan kautta kotiin, jolloin lenkkiä tuli reilut 110km. Kotona kaksi hymyilevää motoristia hyppäsivät Vapunvietosta lämpimään paljuun lämmittelemään ja katselemaan aurinhonlaskua lintujen laulellessa. Joskus elämä on melkoisen makeaa.
