Curacaolla ollaan lomailemassa ja pitihän täälläkin sitten vähän päästä päristelemään. Tällä kertaa ei kuitenkaan lähdetty motoilemaan vaan lampsittiin kauppareissulla näkemällemme Eric's ATVlle kyselemään josko päästäis vähän mönkimään. Reissuhan järjestyikin heti kokonaisedulliseen 90 dollarin hintaan.
Menopeleiksi saimme suunnilleen 250 kuutioiset menopelit ja niillä lähdimme liikkeelle parin oppaan ja 4 hollantilaisen kanssa. Muut ottivat kimppamönkijöitä mutta meijän piti tietysti saada ihan omat. Oli aika hämmentävää, että tuolla reissulla ajettiin melko pitkäänkin aluksi pitkin yleisiä teitä. Hyvin noilla kuitenkin pysyi liikenteen mukana ja tulipa nähtyä paikallisia asumuksia etc. Mitä ei ehkä nornilomalla tulisi nähtyä.
Parhautta oli toki se, kun päästiin ajelemaan kunnolla maastoon. Sinne oli piikkipensaiden ja kaktusten väliin tehty mönkijän mentäviä reittejä, joita pitkin rässittiin. Ajeltiin paljon saaren autioilla itä- ja pohjoisrannoilla, joille ei kulje teitä. Ja ihan turha olis ollaki n, sen verran karua oli. Mutta ajelu oli varsin mukavaa vaikka sen jälkeen saikin puhdistaa silmistään ämpärillisen hiekkaa. Aikamoisen mutaisilta näytimme, varsinkin allekirjoittanut, mutta sehän vaan kertoo että reissu oli onnistunut. Pölyt karistimme päältämme pulahtamalla snorklailemaan mereen. Tääl o hianoo, joku vois vaan lähettää lisää rahaa ;-)
maanantai 29. elokuuta 2011
perjantai 26. elokuuta 2011
Nuori ratakettu vauhrissa
Eilen oli vuorossa vähän erilaista ajelua. Cebarikuski oli ehdotellut meille Alastaron radalle lähtemistä ja pitihän sitä loman kunniaksi lähteä. Vähän rajoitti kyllä puuhaa perjantain aamukahden herääminen reissuun lähtöön.
Ajelulle noudettiin mukaan Ideaparkilta kevarikaveri ja reitti kulki punk a laitumen kautta Huittisiin ja sieltä alastarolle. Siellä oli siis RM Heinon ratapäivät ja minä ja seurueen kaksi nuorempaa ajettiin ohjatussa hitaassa sarjassa ja cebari ja r6 keskisarjassa.
Ensin vähän harjoiteltiin ajamista ja saatiin ajo-opastusta. Käytännössä tosin aika vähän koska meitä oli tosi paljon. Radalle päästiin sitten ajamaan letkassa opastetusti aina etummaisen ajolinjaa seuraten. Mun edellä ajava vaan ajo ihan erilailla ne mutkat kun sen edellä ajava mikä ärsytti kovin. Mut sit ku pysähhyttiin niin selvis että se olikin toinen neljän opeista joka oli koittanut vähän opastaa parempia ajolinjoja. Oh well.. Eipä enää tunkenu mun eteen ajaan ;-)
Poijjaat oli teipannu multa peilit ennen ajoa ja hyvin pysty sitten keskittymään ihan vaan omaan ajoonsa mikä oli tarkoituskin. Vois sanoa tuosta että onpahan opittavaa vielä paljon, Mutta hyvin toimi vastaohjaus, pääs kokeileen mutkittelua leviällä radalla ja ihan ok pysy porukan mukana viragolla. Kuski ei tosin ehkä aina pysyny mut ei ollu vehkeestä kii hitaassa. 2 kertaa kerkesin radalle ajaan 20 min settiä ja sit lähettiin kohti kotia, jotta kerettiin viel nukkuun ja pakkaan.
Paria sadepisaraa lukuun ottamatta koko päivän oli ihan helmi keli. Lämpöö 22-23 ja ei liikaa häikäsevää aurinkoa vaikka sekin tuikki välillä. Totaalista pääntyhjennystä eli mitä parhainta lomatekemistä liki 300km :-)
Eilen oli vuorossa vähän erilaista ajelua. Cebarikuski oli ehdotellut meille Alastaron radalle lähtemistä ja pitihän sitä loman kunniaksi lähteä. Vähän rajoitti kyllä puuhaa perjantain aamukahden herääminen reissuun lähtöön.
Ajelulle noudettiin mukaan Ideaparkilta kevarikaveri ja reitti kulki punk a laitumen kautta Huittisiin ja sieltä alastarolle. Siellä oli siis RM Heinon ratapäivät ja minä ja seurueen kaksi nuorempaa ajettiin ohjatussa hitaassa sarjassa ja cebari ja r6 keskisarjassa.
Ensin vähän harjoiteltiin ajamista ja saatiin ajo-opastusta. Käytännössä tosin aika vähän koska meitä oli tosi paljon. Radalle päästiin sitten ajamaan letkassa opastetusti aina etummaisen ajolinjaa seuraten. Mun edellä ajava vaan ajo ihan erilailla ne mutkat kun sen edellä ajava mikä ärsytti kovin. Mut sit ku pysähhyttiin niin selvis että se olikin toinen neljän opeista joka oli koittanut vähän opastaa parempia ajolinjoja. Oh well.. Eipä enää tunkenu mun eteen ajaan ;-)
Poijjaat oli teipannu multa peilit ennen ajoa ja hyvin pysty sitten keskittymään ihan vaan omaan ajoonsa mikä oli tarkoituskin. Vois sanoa tuosta että onpahan opittavaa vielä paljon, Mutta hyvin toimi vastaohjaus, pääs kokeileen mutkittelua leviällä radalla ja ihan ok pysy porukan mukana viragolla. Kuski ei tosin ehkä aina pysyny mut ei ollu vehkeestä kii hitaassa. 2 kertaa kerkesin radalle ajaan 20 min settiä ja sit lähettiin kohti kotia, jotta kerettiin viel nukkuun ja pakkaan.
Paria sadepisaraa lukuun ottamatta koko päivän oli ihan helmi keli. Lämpöö 22-23 ja ei liikaa häikäsevää aurinkoa vaikka sekin tuikki välillä. Totaalista pääntyhjennystä eli mitä parhainta lomatekemistä liki 300km :-)
torstai 25. elokuuta 2011
Mustalahti
Tiistaina tuli käytyä Mustassalahdessa ehkä viimeistä kertaa tällä kaudella. Tai eihän toki voi keleistä tietää, mutta veikkaan vähän, että on kelit melkoosesti keltasemmat ku saavutaan reissusta. Kahtoo ny. Tuli myös seisottua tosi pitkään autojonossa kun tietä kunnostettiin ja aikaa kului paljon enemmän kuin 60km mittarissa antoi kertoa
maanantai 22. elokuuta 2011
Katalan Kutalan Kasino
Maanantai piti oikeestaan pyhittää kokonaan ajelulle, mutta koska miäs on melkoisen kipeä, niin jäi pitemmät ajelut tekemättä. Käytiin sentään hakemassa sille telineet renkaanvaihtoa varten ja heitettiin sen pärrä tontille, jotta se voi sitten vaihtaa renkaat kun jaksaa.
Sieltä lähdin jälleen kerran ajelemaan pitkin Lempäälän ja Sastamalan teitä ja tällä kertaa ihan oikeesti aattelin mennä käymään siellä Kutalan Kasinolla. Ajelin Kuljun kautta ja siellä tuli ainakin 10 vesitippaa. Olin kuitenkin urhoollinen enkä peljästynyt ja se selkeesti kannatti. En nimittäin itse nähnyt koko reissulla sadetta muualla kuin tien pinnassa.
Jälleen ajelin Rämsöön kautta (hih, tykkään tuosta nimestä) kohti Stormia. Ikävä kyllä joku auto hinuutti edellä, joten en saanut oikein testattua kunnolla mutkia. Sitten autokuski vielä laitto hätävilkut joka kerta päälle jos ajoin 60m lähemmäs sen autoa. Tsiisus.. En myöskään viitsinyt ohittaa, koska tie on melko mutkainen ja en ole kovin tottunut ajamiseen. Onneks se sentään jossain vaiheessa jäi matkan varrelle ja pääs ajeleen vähän vapaammin.
Pääsin kuin pääsinkin tuttua reittiä sinne Kutalan Kasinolle loppuviimeksi kun suostuin ajamaan hiekkatietä. Ihan hyvinhän tuo 3km luonnistui, mutta tietty olis ollut eri asia jos olis joutunut tekemään tiukkoja jarrutuksia hiekkatiellä. Matkalla oli jopa pari pätkää asfalttia. Ihan hienohan tuo Kutalan Kasino paikkana olikin, mutta koska olin lähtenyt liikenteeseen vähän myöhään, niin vikat motoristit lähti sieltä just kun mä saavuin. Enpä sitten jaksanut jäähä sinne yksinäni kokoontumaan, vaan lähdin takaisin kotia kohti.
Ajoin ensin isoa tietä ja sieltä kurvasin kohti Tottijärveä ja Vesilahtea. Melkoisen pimeän illan iski ku pilviäkin oli. Matkalla bongasin Tottijärveltä Pärräntien :) Pääsin myös käyttämään ekaa kertaa ajellessa pitkiä valoja. Onneks vipu löytyi ilman ongelmia. Matkaa ilta-ajelulle kertyi 200km
"Ensimmäinen ilta kun katulamput syttyvät näin aikaisin, sinä sanot, Vaikenet taas"
- Risto Rasa -
Sieltä lähdin jälleen kerran ajelemaan pitkin Lempäälän ja Sastamalan teitä ja tällä kertaa ihan oikeesti aattelin mennä käymään siellä Kutalan Kasinolla. Ajelin Kuljun kautta ja siellä tuli ainakin 10 vesitippaa. Olin kuitenkin urhoollinen enkä peljästynyt ja se selkeesti kannatti. En nimittäin itse nähnyt koko reissulla sadetta muualla kuin tien pinnassa.
Jälleen ajelin Rämsöön kautta (hih, tykkään tuosta nimestä) kohti Stormia. Ikävä kyllä joku auto hinuutti edellä, joten en saanut oikein testattua kunnolla mutkia. Sitten autokuski vielä laitto hätävilkut joka kerta päälle jos ajoin 60m lähemmäs sen autoa. Tsiisus.. En myöskään viitsinyt ohittaa, koska tie on melko mutkainen ja en ole kovin tottunut ajamiseen. Onneks se sentään jossain vaiheessa jäi matkan varrelle ja pääs ajeleen vähän vapaammin.
Pääsin kuin pääsinkin tuttua reittiä sinne Kutalan Kasinolle loppuviimeksi kun suostuin ajamaan hiekkatietä. Ihan hyvinhän tuo 3km luonnistui, mutta tietty olis ollut eri asia jos olis joutunut tekemään tiukkoja jarrutuksia hiekkatiellä. Matkalla oli jopa pari pätkää asfalttia. Ihan hienohan tuo Kutalan Kasino paikkana olikin, mutta koska olin lähtenyt liikenteeseen vähän myöhään, niin vikat motoristit lähti sieltä just kun mä saavuin. Enpä sitten jaksanut jäähä sinne yksinäni kokoontumaan, vaan lähdin takaisin kotia kohti.
Ajoin ensin isoa tietä ja sieltä kurvasin kohti Tottijärveä ja Vesilahtea. Melkoisen pimeän illan iski ku pilviäkin oli. Matkalla bongasin Tottijärveltä Pärräntien :) Pääsin myös käyttämään ekaa kertaa ajellessa pitkiä valoja. Onneks vipu löytyi ilman ongelmia. Matkaa ilta-ajelulle kertyi 200km
"Ensimmäinen ilta kun katulamput syttyvät näin aikaisin, sinä sanot, Vaikenet taas"
- Risto Rasa -
Hyvät housut
Jos mietityttää, että voiskohan olla jännä reissu lähteä kiertämään Kyrösjärvi, että josko sieltä löytyis jotain jänniä mutkia.. Niin voin antaa ihan ystävän neuvon, että ei kannata. Voisin väittää jopa tylsäks moista..
Reittiä lauantain huviajelulle kertyi Tampere - Ylöjärvi - Sasi (Sasi on kyl <3) - Mahnala - Hämeenkyrö - Viljakkala - Luhalahti - Iso-Röyhiö - Saukonperä - Tevaniemi ja sieltä takas alaspäin. Oikeestaan oli aatellut kaartaa Hämeenkyröstä vielä Mouhiksen (edelleen, kaikki tiet vie Mouhijärvelle) kautta kotia, mutta tuolla 3-tien tiehaarassa kilometrikyltti Tampereelle näytti sen verran monta, että ei oikeestaan enää napannutkaan. Jälkipolville ei jäänyt paljon kerrottavaa tuosta matkasta. Paitsi kilometrilukemat 180.
Sen sijaan jalassa matkalla oli hyvät housut. Piti käydä perjantaina alkaneen kesäloman kunniaks ostaan paksummat pärrähousut, jotta tarkenis vielä ajella. Käteen kaupasta jäi Halvarssonssin Lizardit. Jostain syystä niistä sai alennusta, kun kauden tuotteista kuulemma halutaan jo eroon. Ei hirveesti harmittanut :) Tosin tälle syksylle voi jäädä omat ajelut vähän vähemmälle, kun oon lähdössä 2vk matkalle perjantaina. Housuissa on erillinen säänkestävä vuoraus, joten niillä toivottavasti pystyy ajelemaan sitten kelillä kuin kelillä. Lisäks ne nousee sopevan korkeelle selästä ja henkseleillä vahvistettuna suojaa selkää sen verran, ettei tarttee käyttää erikseen munuaisvyötä.
Kaupassa tuli vahingossa istuttua myös parin pärrän selkään. Jään odottamaan lottovoittoa..
Reittiä lauantain huviajelulle kertyi Tampere - Ylöjärvi - Sasi (Sasi on kyl <3) - Mahnala - Hämeenkyrö - Viljakkala - Luhalahti - Iso-Röyhiö - Saukonperä - Tevaniemi ja sieltä takas alaspäin. Oikeestaan oli aatellut kaartaa Hämeenkyröstä vielä Mouhiksen (edelleen, kaikki tiet vie Mouhijärvelle) kautta kotia, mutta tuolla 3-tien tiehaarassa kilometrikyltti Tampereelle näytti sen verran monta, että ei oikeestaan enää napannutkaan. Jälkipolville ei jäänyt paljon kerrottavaa tuosta matkasta. Paitsi kilometrilukemat 180.
Sen sijaan jalassa matkalla oli hyvät housut. Piti käydä perjantaina alkaneen kesäloman kunniaks ostaan paksummat pärrähousut, jotta tarkenis vielä ajella. Käteen kaupasta jäi Halvarssonssin Lizardit. Jostain syystä niistä sai alennusta, kun kauden tuotteista kuulemma halutaan jo eroon. Ei hirveesti harmittanut :) Tosin tälle syksylle voi jäädä omat ajelut vähän vähemmälle, kun oon lähdössä 2vk matkalle perjantaina. Housuissa on erillinen säänkestävä vuoraus, joten niillä toivottavasti pystyy ajelemaan sitten kelillä kuin kelillä. Lisäks ne nousee sopevan korkeelle selästä ja henkseleillä vahvistettuna suojaa selkää sen verran, ettei tarttee käyttää erikseen munuaisvyötä.
Kaupassa tuli vahingossa istuttua myös parin pärrän selkään. Jään odottamaan lottovoittoa..
torstai 18. elokuuta 2011
Ressinhoitoreissu ja parinvaihtoa
Tällä viikolla on tullut usein katseltua säätiedotuksia kirkkaampien kelien toivossa ja tulihan sitten välillä aurinkoistakin. Niinpä puin töihin lähtiessäni motosovan päälleni ja suuntasin töihin. Tie oli aikas märkä ja pärräkin meinas vähän tukehtua matkalla, mutta onneks homma hoitui lisäämällä ryyppyä.
Vaihteeks vuoks melkoisen ressaavan työpäivän ja ylitöiden päätteeks olin sopinut poimivani miehen mukaan Kotipihasta ja sitten ajamaan! Mies olikin hommannut meille matkaseuraa, mutta ehdoks oli laitettu, että käydään syömässä. Niinpä suuntasimme keskustaan keskinkertaiseen meksikolaiseen. Nälkä katosi varsin tehokkaasti ja täydellä vatsalla oli hyvä lähteä jatkamaan. Onneks ei ole kyykkypyörä :D
Matkaseuraksi Virago ja R6 saivat taas tutun punaisen Honda CBR:n ja lisäksi kyseisen pyörän omistajan viehkeämmän puoliskon kirkkaankeltaisen Kawasaki ER6:n. Tuo R6 kun on vielä sininen niin vähän jäi sellainen olo, että olis itellä tarttenut olla vihreä kyykkypyörä. Pääni selvisi kuitenkin tästä ajatuksesta ja pystyin jatkamaan ihanalla Viragollani kohti uusia tai uudehkoja seikkailuja :)
Ensin ajeltiin isoa tietä kohti Lempäälää ja sieltä koukattiin Kuljuun pikkutielle tankkaamaan pari mopoista. Matka jatkui Lempäälän keskustan kautta kohti jo parikin kertaa sahattua Vesilahdentietä. Tällä kertaa kaarrettiin kuitenki Cebarikuskin suosituksesta kohti Rämsöon mutkateitä. Ja kyllä olikin taas yks parhaista mutkateistä mitä on hetkeen ajellut. Pääs vähän kokeilemaan uusia gummeja kaarteissa.
Matka sujui mukavasti letkana ja vauhti pysyi koko ajan ihan sopevana. Matkalla nähtiin vähän pidempääkin letkaa kun eteen sattui 120 henkilön polkupyörämarssi. Ihan vähän tuli sääli kurkkusalaattiin pukeutuneita, kun ajettiin pärrillä siitä ohi, mutta kylläpä ne tais saada meistä jotain piristystä matkaansa kun vislailivat (sen toisen naiskuskin) perään :D
Jossain vaiheessa matkaa Cebari ja R6 päättivät vaihtaa kuskeja ja pitihän Viragon ja Kawankin saada kokeilla. Aika jännää oli ajaa sillä pärrällä. Se oli kapea ja kiihtyi tosi nopeesti. Jotenkin ei tuntunut yhtään missään kiihdytykset. Olis pitänyt päästä tesmimään sitä vähän nopeemmalle tielle. Ajoasento ei ollut kaikkein kyykyimmästä päästä, mutta silti sen verran kumara, että selkä ei oikein tykännyt.
Kiskokabinetilla vaihdettiin pyörät takaisin, kun käytiin juottamassa Kawa, joka oli alkanut vilkutella bensavaloa matkalla. Jatkettiin taas Ellivuoren ohi ja kurkkaan se viimeinenkin tie kohti Kutalan Kasinoa. Pakko nyt vaan todeta, että eipä sinne pääse ajamatta hiekkatietä. Ei tullut taaskaan käytyä, vaan jatkettiin Mouhijärven Häijään kautta matkaa eteenpäin. Mä oon aina ajatellut, että Mouhijärvi on ihan mettässä, mutta tänä kesänä on tullut huomattua, että kaikki tiet vievät Mouhijärvelle :D
Ei jaksanut ajella isoja teitä pitkin joten hetimiten Häijään jälkeen käännyttiinkin oikealle Kohti Salmea ja Siuroa. Tuli taas todettua, ettei ole tullut sielläkään päin liikuttua. Siurosta jatkettiin Nokian hiljaisen keskustan läpi ja ohi. Se on kyllä jännää kuinka noin hiljaisessa kaupungissa on niin leveät tiet. Autoja ei näkynyt missään. Nokian vanhaa tietä pitkin jatkettiin kohti Pyllymuroa ja sieltä jatkettiin Ikuriin katsomaan kavereiden tulevia tiluksia. Vähän meinas vilpeä tulla iltaa kohden, mutta tällä kertaa sentään muistin käyttää kahvanlämmittimiä :D Aurinkokin tuntui paistelevan melkein koko illan ja mukavalle ja monipuoliselle reissulle kertyi matkaa 170km. Tämän reissun jälkeen ei tarttenut tapella unettomuuden kanssa, vaan nukuin kuin murmeli. Parasta ressihoitoa!
Vaihteeks vuoks melkoisen ressaavan työpäivän ja ylitöiden päätteeks olin sopinut poimivani miehen mukaan Kotipihasta ja sitten ajamaan! Mies olikin hommannut meille matkaseuraa, mutta ehdoks oli laitettu, että käydään syömässä. Niinpä suuntasimme keskustaan keskinkertaiseen meksikolaiseen. Nälkä katosi varsin tehokkaasti ja täydellä vatsalla oli hyvä lähteä jatkamaan. Onneks ei ole kyykkypyörä :D
Matkaseuraksi Virago ja R6 saivat taas tutun punaisen Honda CBR:n ja lisäksi kyseisen pyörän omistajan viehkeämmän puoliskon kirkkaankeltaisen Kawasaki ER6:n. Tuo R6 kun on vielä sininen niin vähän jäi sellainen olo, että olis itellä tarttenut olla vihreä kyykkypyörä. Pääni selvisi kuitenkin tästä ajatuksesta ja pystyin jatkamaan ihanalla Viragollani kohti uusia tai uudehkoja seikkailuja :)
Ensin ajeltiin isoa tietä kohti Lempäälää ja sieltä koukattiin Kuljuun pikkutielle tankkaamaan pari mopoista. Matka jatkui Lempäälän keskustan kautta kohti jo parikin kertaa sahattua Vesilahdentietä. Tällä kertaa kaarrettiin kuitenki Cebarikuskin suosituksesta kohti Rämsöon mutkateitä. Ja kyllä olikin taas yks parhaista mutkateistä mitä on hetkeen ajellut. Pääs vähän kokeilemaan uusia gummeja kaarteissa.
Matka sujui mukavasti letkana ja vauhti pysyi koko ajan ihan sopevana. Matkalla nähtiin vähän pidempääkin letkaa kun eteen sattui 120 henkilön polkupyörämarssi. Ihan vähän tuli sääli kurkkusalaattiin pukeutuneita, kun ajettiin pärrillä siitä ohi, mutta kylläpä ne tais saada meistä jotain piristystä matkaansa kun vislailivat (sen toisen naiskuskin) perään :D
Jossain vaiheessa matkaa Cebari ja R6 päättivät vaihtaa kuskeja ja pitihän Viragon ja Kawankin saada kokeilla. Aika jännää oli ajaa sillä pärrällä. Se oli kapea ja kiihtyi tosi nopeesti. Jotenkin ei tuntunut yhtään missään kiihdytykset. Olis pitänyt päästä tesmimään sitä vähän nopeemmalle tielle. Ajoasento ei ollut kaikkein kyykyimmästä päästä, mutta silti sen verran kumara, että selkä ei oikein tykännyt.
Kiskokabinetilla vaihdettiin pyörät takaisin, kun käytiin juottamassa Kawa, joka oli alkanut vilkutella bensavaloa matkalla. Jatkettiin taas Ellivuoren ohi ja kurkkaan se viimeinenkin tie kohti Kutalan Kasinoa. Pakko nyt vaan todeta, että eipä sinne pääse ajamatta hiekkatietä. Ei tullut taaskaan käytyä, vaan jatkettiin Mouhijärven Häijään kautta matkaa eteenpäin. Mä oon aina ajatellut, että Mouhijärvi on ihan mettässä, mutta tänä kesänä on tullut huomattua, että kaikki tiet vievät Mouhijärvelle :D
Ei jaksanut ajella isoja teitä pitkin joten hetimiten Häijään jälkeen käännyttiinkin oikealle Kohti Salmea ja Siuroa. Tuli taas todettua, ettei ole tullut sielläkään päin liikuttua. Siurosta jatkettiin Nokian hiljaisen keskustan läpi ja ohi. Se on kyllä jännää kuinka noin hiljaisessa kaupungissa on niin leveät tiet. Autoja ei näkynyt missään. Nokian vanhaa tietä pitkin jatkettiin kohti Pyllymuroa ja sieltä jatkettiin Ikuriin katsomaan kavereiden tulevia tiluksia. Vähän meinas vilpeä tulla iltaa kohden, mutta tällä kertaa sentään muistin käyttää kahvanlämmittimiä :D Aurinkokin tuntui paistelevan melkein koko illan ja mukavalle ja monipuoliselle reissulle kertyi matkaa 170km. Tämän reissun jälkeen ei tarttenut tapella unettomuuden kanssa, vaan nukuin kuin murmeli. Parasta ressihoitoa!
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kaupoissa käyminenkin on kivampaa kahdella pyörällä!
Perjantaina päätettiin lähteä työpäivän jälkeen lähteä käymään Ideaparkissa kahtelemass Netraudan tarjontaa. Pitäis päättää taas erinäisiä sisustus- (tai tällä kertaa ulostus-) juttusia. Löydettiinkin ihan sopevan näköinen käsienpesuallas yhteen vessaan. Ideapark on muuten siitä hieno paikka, että sieltä löytyy sellaiset kivat euron pantilla toimivat tavarakaapit, joihin mahtuu kypärä ja muutkin varusteet. Niin ja päällä oli muuten tixtextakki, kun oli vähän vilpeempi ilma. Housut edelleen farkut, mutta jalassa taas bootsit.
Saattaapi olla, että ostoksille lähtö oli kuitenkin vain tekosyy päästä liikkeelle :D Meitä oli nimittäin jäänyt kaihertamaan yks sellanen pieni tiehaara heti Ideaparkilta Lempäälään päin lähtiessä. Sellainen hassu mutkainen silta, joka kaartelee isomman tien yli. Pakko sanoa, että oli sitten pienoinen pettymys kun tie muuttuikin melkein heti hiekkatieksi. Mukana olevan äijäkkeen kurkkukivun vuoks ei viitsinyt lähteä ajelemaan mihinkään pidemmälle, mutta Vehoniämeen se lupas sentään lähteä mun kanssa makkaralle.
Ilma oli mukavan leppeä ja olishan tuota kyllä ajellut vähän pitempäänkin. Sen oli huomannut pari muutakin tyyppiä ja Vehoniemi suorastaan pullisteli munkinhimoista motoristeista. Paikalla oli melko vähän sellaisia sytyttäviä yksilöitä, mutta sentään yksi valkoinen vanha Harley ja pari tyylikkäästi tuunattua customia onnistuttiin bongaamaan. Alkuperäisiä pyöriä en kyllä pohjilta tunnistanut.
Tontillakin kerettiin taas jossain välissä kaartamaan ja vaikka ei muka mitään lenkkiä tullut heitettyä, niin kilometrejä illalle kertyi 130.
Saattaapi olla, että ostoksille lähtö oli kuitenkin vain tekosyy päästä liikkeelle :D Meitä oli nimittäin jäänyt kaihertamaan yks sellanen pieni tiehaara heti Ideaparkilta Lempäälään päin lähtiessä. Sellainen hassu mutkainen silta, joka kaartelee isomman tien yli. Pakko sanoa, että oli sitten pienoinen pettymys kun tie muuttuikin melkein heti hiekkatieksi. Mukana olevan äijäkkeen kurkkukivun vuoks ei viitsinyt lähteä ajelemaan mihinkään pidemmälle, mutta Vehoniämeen se lupas sentään lähteä mun kanssa makkaralle.
Ilma oli mukavan leppeä ja olishan tuota kyllä ajellut vähän pitempäänkin. Sen oli huomannut pari muutakin tyyppiä ja Vehoniemi suorastaan pullisteli munkinhimoista motoristeista. Paikalla oli melko vähän sellaisia sytyttäviä yksilöitä, mutta sentään yksi valkoinen vanha Harley ja pari tyylikkäästi tuunattua customia onnistuttiin bongaamaan. Alkuperäisiä pyöriä en kyllä pohjilta tunnistanut.
Tontillakin kerettiin taas jossain välissä kaartamaan ja vaikka ei muka mitään lenkkiä tullut heitettyä, niin kilometrejä illalle kertyi 130.
Kaarreajoa pitkin elämän kaarta
Oltuani torstaina pari tuntia ylitöissä ei olis juuri voinut olla parempaa fiilistä kuin istahtaa pärrän selkään ja lähteä ajamaan. Tosin ensin ajoin vaan kotiin asti syömään, mutta vähän myöhemmin jatkoin tuttua Saarenmaantietä Kangasalle ja sieltä sitten taas Koskia kohti. Lähdin siis testailemaan uusia gummeja mutkatielle. Hyvinhän noilla ajeli, mutta pakko myöntää, että tuli ajeltua astetta varovaisemmin, koska selkeesti kiikkerämmältä tuntui, kun pyörä ei ollutkaan lussu ja osui pienemmältä alalta maahan. Vaan äkkiäpä tuohon tottui.
Valkeakoskella tuli käytyä kurkkimassa vanhoja kotikulmia. Ensin kaarsin Eerolan suuntaan ihmettelemään missä sijaitsee Rekikuja 3, jossa oon asunut ihan pikkiriikkisenä. Sehän oli heti siinnä eka haara Eerolaan päin ja eka tie oikeelle. Eipä siis jäänyt paljon etsimisen riemua :D Sieltä suuntailin taas kohti Koskin keskustaa ja ajelin läpi yllättävän aution keskustan. Siellä oli Hakan peli samaan aikaan käynnissä, joten koko paikkakunta oli lienee yleisönä. Sointulan kohdalla tein kunniakierroksen ja kävin ajamassa ympärin lähiön, josta mulla on ekat muistot. Siellä sitä tuli rakennettua maailman makein lumilinna ja potkiskeltua palloa Valkeakosken nappulaliigan junnuissa. Sointulasta jatkoin ohi seudun, jossa aloitin ala-asteen ja ajelin vanhan kouluni ohitse. Jännää kuinka kaikki oli kutistunut lapsuudesta.
Ala-astetta tuli jatkettua Pälkäneellä, joten suuntasin sinne seuraavaksi. Matkalla tuli pari pisaraa vettä, mutta se ei varsinaisesti haitannut tahtia, vaikka vähän viilensikin. Jälleen kerran tuli todettua, että goret vois toisinaan olla ihan jees. Kävin Kukossa tauolla ja siellä pihassa taas vaihteeks muistin, että mullahan on kahvanlämmittimetkin. Ehkä mä vielä opin ne muistamaan. Koska kaverit oli tulossa käymään vasta tunnin päästä niin kaartelin Kangasalan ja tontin kautta vielä siinnä illalla. Pitäähän sitä käydä kahtomassa, mitä työmaalla on saatu aikaan. Vähän tuli siis väärässä järjestyksessä tuo kaaren loppupää, koska Ensin on tullut asuttua Tampereella 15 vuotta ja seuraavaksi on vasta suuntana Kangasala. Mutta mitäs pienistä. Toistaiseksi moto tuotiin siis edelleen parkkiin Tampereelle ja ehkä vielä tänä vuonna jossain välissä se päätyy asustamaan Kangasalle talliin!
Kilometrejä päivän ajeluille kertyi 120.
Valkeakoskella tuli käytyä kurkkimassa vanhoja kotikulmia. Ensin kaarsin Eerolan suuntaan ihmettelemään missä sijaitsee Rekikuja 3, jossa oon asunut ihan pikkiriikkisenä. Sehän oli heti siinnä eka haara Eerolaan päin ja eka tie oikeelle. Eipä siis jäänyt paljon etsimisen riemua :D Sieltä suuntailin taas kohti Koskin keskustaa ja ajelin läpi yllättävän aution keskustan. Siellä oli Hakan peli samaan aikaan käynnissä, joten koko paikkakunta oli lienee yleisönä. Sointulan kohdalla tein kunniakierroksen ja kävin ajamassa ympärin lähiön, josta mulla on ekat muistot. Siellä sitä tuli rakennettua maailman makein lumilinna ja potkiskeltua palloa Valkeakosken nappulaliigan junnuissa. Sointulasta jatkoin ohi seudun, jossa aloitin ala-asteen ja ajelin vanhan kouluni ohitse. Jännää kuinka kaikki oli kutistunut lapsuudesta.
Ala-astetta tuli jatkettua Pälkäneellä, joten suuntasin sinne seuraavaksi. Matkalla tuli pari pisaraa vettä, mutta se ei varsinaisesti haitannut tahtia, vaikka vähän viilensikin. Jälleen kerran tuli todettua, että goret vois toisinaan olla ihan jees. Kävin Kukossa tauolla ja siellä pihassa taas vaihteeks muistin, että mullahan on kahvanlämmittimetkin. Ehkä mä vielä opin ne muistamaan. Koska kaverit oli tulossa käymään vasta tunnin päästä niin kaartelin Kangasalan ja tontin kautta vielä siinnä illalla. Pitäähän sitä käydä kahtomassa, mitä työmaalla on saatu aikaan. Vähän tuli siis väärässä järjestyksessä tuo kaaren loppupää, koska Ensin on tullut asuttua Tampereella 15 vuotta ja seuraavaksi on vasta suuntana Kangasala. Mutta mitäs pienistä. Toistaiseksi moto tuotiin siis edelleen parkkiin Tampereelle ja ehkä vielä tänä vuonna jossain välissä se päätyy asustamaan Kangasalle talliin!
Kilometrejä päivän ajeluille kertyi 120.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Not so lonely Rider ratsastaa jälleen!
Heureka! Se toimii! Ja mä laitoin itte yhhen pultin ja pidin johtoi paikallaan ja pysyin pois valon edestä tosi nätisti! Saattaa olla että ihan tässä lähiaikoina tars ite opetella tekemään tuolle oikeesti jotain, mutta tavallaan on ehkä parempi katella eka enneko alkaa repiin vääriä juttuja irti. Elikkäs miäs sai mopon pärisemään ja kilometrejä tälle päivälle kertyikin runsaasti 20. Mutka kautta tallilta kotiin, kun en viittiny ajeluttaa kipeetä miestä ympäriinsä eikä itelkää ollu niin terve olo. Mutta ehkä mää huomenna taas. Ressinpoistoa tuolla töissä taas kaivataankin, notta sopevaan väliin korjaantui mopedi.
ps. R6 on kohtis paska ajaa 2 päällä
ps. R6 on kohtis paska ajaa 2 päällä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)