Tällä viikolla on tullut usein katseltua säätiedotuksia kirkkaampien kelien toivossa ja tulihan sitten välillä aurinkoistakin. Niinpä puin töihin lähtiessäni motosovan päälleni ja suuntasin töihin. Tie oli aikas märkä ja pärräkin meinas vähän tukehtua matkalla, mutta onneks homma hoitui lisäämällä ryyppyä.
Vaihteeks vuoks melkoisen ressaavan työpäivän ja ylitöiden päätteeks olin sopinut poimivani miehen mukaan Kotipihasta ja sitten ajamaan! Mies olikin hommannut meille matkaseuraa, mutta ehdoks oli laitettu, että käydään syömässä. Niinpä suuntasimme keskustaan keskinkertaiseen meksikolaiseen. Nälkä katosi varsin tehokkaasti ja täydellä vatsalla oli hyvä lähteä jatkamaan. Onneks ei ole kyykkypyörä :D
Matkaseuraksi Virago ja R6 saivat taas tutun punaisen Honda CBR:n ja lisäksi kyseisen pyörän omistajan viehkeämmän puoliskon kirkkaankeltaisen Kawasaki ER6:n. Tuo R6 kun on vielä sininen niin vähän jäi sellainen olo, että olis itellä tarttenut olla vihreä kyykkypyörä. Pääni selvisi kuitenkin tästä ajatuksesta ja pystyin jatkamaan ihanalla Viragollani kohti uusia tai uudehkoja seikkailuja :)
Ensin ajeltiin isoa tietä kohti Lempäälää ja sieltä koukattiin Kuljuun pikkutielle tankkaamaan pari mopoista. Matka jatkui Lempäälän keskustan kautta kohti jo parikin kertaa sahattua Vesilahdentietä. Tällä kertaa kaarrettiin kuitenki Cebarikuskin suosituksesta kohti Rämsöon mutkateitä. Ja kyllä olikin taas yks parhaista mutkateistä mitä on hetkeen ajellut. Pääs vähän kokeilemaan uusia gummeja kaarteissa.
Matka sujui mukavasti letkana ja vauhti pysyi koko ajan ihan sopevana. Matkalla nähtiin vähän pidempääkin letkaa kun eteen sattui 120 henkilön polkupyörämarssi. Ihan vähän tuli sääli kurkkusalaattiin pukeutuneita, kun ajettiin pärrillä siitä ohi, mutta kylläpä ne tais saada meistä jotain piristystä matkaansa kun vislailivat (sen toisen naiskuskin) perään :D
Jossain vaiheessa matkaa Cebari ja R6 päättivät vaihtaa kuskeja ja pitihän Viragon ja Kawankin saada kokeilla. Aika jännää oli ajaa sillä pärrällä. Se oli kapea ja kiihtyi tosi nopeesti. Jotenkin ei tuntunut yhtään missään kiihdytykset. Olis pitänyt päästä tesmimään sitä vähän nopeemmalle tielle. Ajoasento ei ollut kaikkein kyykyimmästä päästä, mutta silti sen verran kumara, että selkä ei oikein tykännyt.
Kiskokabinetilla vaihdettiin pyörät takaisin, kun käytiin juottamassa Kawa, joka oli alkanut vilkutella bensavaloa matkalla. Jatkettiin taas Ellivuoren ohi ja kurkkaan se viimeinenkin tie kohti Kutalan Kasinoa. Pakko nyt vaan todeta, että eipä sinne pääse ajamatta hiekkatietä. Ei tullut taaskaan käytyä, vaan jatkettiin Mouhijärven Häijään kautta matkaa eteenpäin. Mä oon aina ajatellut, että Mouhijärvi on ihan mettässä, mutta tänä kesänä on tullut huomattua, että kaikki tiet vievät Mouhijärvelle :D
Ei jaksanut ajella isoja teitä pitkin joten hetimiten Häijään jälkeen käännyttiinkin oikealle Kohti Salmea ja Siuroa. Tuli taas todettua, ettei ole tullut sielläkään päin liikuttua. Siurosta jatkettiin Nokian hiljaisen keskustan läpi ja ohi. Se on kyllä jännää kuinka noin hiljaisessa kaupungissa on niin leveät tiet. Autoja ei näkynyt missään. Nokian vanhaa tietä pitkin jatkettiin kohti Pyllymuroa ja sieltä jatkettiin Ikuriin katsomaan kavereiden tulevia tiluksia. Vähän meinas vilpeä tulla iltaa kohden, mutta tällä kertaa sentään muistin käyttää kahvanlämmittimiä :D Aurinkokin tuntui paistelevan melkein koko illan ja mukavalle ja monipuoliselle reissulle kertyi matkaa 170km. Tämän reissun jälkeen ei tarttenut tapella unettomuuden kanssa, vaan nukuin kuin murmeli. Parasta ressihoitoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti