keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kaksi kehrääväistä: Kuski ja pyörä

Nonnih.. nyt olis taas vähän sinnepäin ainaki parantunut, tosin kurkku karhistaa edelleen. Viikko sitten satunnainen matkailija tosiaan tuli kipeeks reisusssa ja niin tuli Vmaxkin.

Viime viikko meni sitten saikuttaessa ja torstaina kun kävin koittamassa töissä olemista niin tuli kokeiltua myös Viragon käynnistämistä. Mutta sehä ei sanonut mitään.. Epäiltiin tulppia, koska ei ole mitään hajua koska ne on vaihdettu. Toissapäivänä sitten miehen piti näyttää mulle miten tulpat vaihdetaan, mutta se huomaskin, että kaasarin kannesta puuttui ruuvi ja tarkemmat tutkimukset osoittivat, että siksi se ottaa liikaa ilmaa sisään ja ei meinaa käynnistyä. Jostain löytyi sopeva ruuvi ja nyt on liittimet ja ruuvit kiristelty ja Virago suorastaan kehrää! Hassua miten käyntiääni voi muuttua noin pienestä.

Sen sijaan Vmax ei lähde edelleenkään käyntiin. Sen tulpat oli tosiaan ihan uudet ja ne oli kyllä kastuneet ja saatiin kuivattua, mutta eipä se silti lähtenyt käyntiin. Tutkimukset siis sen suhteen jatkuvat Vmax-foorumin lukemisella. Noh, onneks pyöriä riittää.. R6:den sai käyttöön akkua vaihtamalla ja vakuutuksia säätämällä. Se ei ole ollut pariin kesään liikkeellä, joten ei siis ihme, että akku oli vähän heikossa hapessa.

Eilen sitten kelit muuttuivatkin ennustettua kirkkaammaksi ja oikeastaan oli pitänyt mennä kotiin nukkumaan töiden jälkeen, mutta lähdinkin heittämään miestä sen työpaikan parkkihallille, jossa se säilyttää pärräänsä. Se oli kovasti innoissaan, kun sai taas pikkupyörän käyttöön. Ensin ajeltiin Biltemalle hakemaan miehellekin munuaissuoja, koska sellaista olen testannut ja hyväksi havainnut tässä muutaman viikon. Tuon jälkeen ajeltiin vähän Tampereen keskustassa ja käytiin kurkkaamassa joko Mustalahdessa on porukkaa, mutta yllärinä ei siinnä ennen viittä ollut :D Nähtiin muuten ihan samanlainen Virago huoltiksella mikä mulla on, mutta sen tankkiin oli maalattu joku hieno maisema ja joku oli mennyt pesemään sen :-o Mitähän mun pärrästä sais irti kun vähän yrittäis..

Lähdettiin ajamaan Teiskon Viitapohjaan, kun olin katsellut Motorgin kuvajahtiajeluketjusta, että sielläpäin vois olla kivoja maisemia. Kivaa mutkapätkää sieltä löydettiinkin. Välillä päälyste oli melko huonoa, mutta sitten löytyi taas sileitä mäkimutkateitä, jotka oli unelmaleveitä, eikä niillä ollut mitään muuta liikennettä. Keli oli ihan parhautta ajeluun ja maisemat kauniita ja kesäisiä. Ja oli kyllä niin hianoa taas ajaa viikon saikuttelun jälkeen!

Viitapohjan lenkin jälkeen ajeltiin vielä käymään Mustalahdessa kuolaamassa muiden pyöriä. Mitään ihmeellisen erikoista ei tosin löytynyt, eikä tuttujakaan. Niinpä jatkoimme matkaa käymään tontilla. Sieltä ajelimme kotiin vaihtamaan ajopelin autoon ja syömään kaverin ja sen Aussikaverin kanssa Viikinkiravintola Haraldiin. Kun Suomessahan toki löytyy Viikinkejä. Tuli tehtyä siis päivän aikana monta asiaa ja silti kerkesi vähän ajelemaankin. Kilometrejä kertyi eilisille ajeluille yhteensä 120.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti