Nonih, nyt on nukuttu ja herätty ja edelleen on kuumetta, tosin alle 38. Kurkku on ku kuristamisen jäljiltä ja olo on kohtiksen paska.
Tänään Virago sai kilometrejä 100, mutta mä en ajanut niistä yhtään. Mies ajoi ensin etsimään työkaluja ja palas sitten huomatakseen, että ne ei käyneet. Oli siis tarkoitus tsekata josko vaan olis tulpat olleet kastuneet, mutta tulppa-avaimia ei löytynyt eikä ne työkalut käyneet, jotka se löysi.
Niinpä mun pieni ja söpö Virago sitten lastattiin kahdella ihmisellä ja reissun kamoilla. Ei se ihan varsinaisesti ollut optimaalinen siihen hommaan, mutta saatiin sentään kulkemaan. Mulla oli selässä miehen reppu ja sillä taas mun kassi ja tankkilaukku edessään. Jokusia varikkopysähdyksiä jouduttiin tekemään kun paikat puutuivat, mutta suunnilleen ajeltiin suoraan kotiin. Oli ihan hullun vaikeaa pysyä hereillä takapenkillä kipeänä kun kuume sahaili ylösalas. Mieluummin olis ite ajanut, niin olis pysynyt hereillä.
Kun päästiin kotiin mä sukelsin suorin vartaloin sänkyyn ja mies lähti hakemaan Vmaxia kärryn kanssa. Onneks sillä sattui olemaan vielä appiksen auto lainassa, jolla pystyy vetämään työmaalla ollutta kärryä. Niin ja onneks se hommas sellasen kärryn, johon mahtuu ihan mitä vaan. Nyt se on jo matkalla kotiin pärrän kanssa ja käy jättämässä sen tontille talliin fiksausta varten. Se jo meinas hakee R&:den seisonnasta, jos toi ei meinaa pelittää.
Vähän harmittaa kun tää viikonloppu meni vituiks, mutta mies lohdutti, että aika pieniä nää murheet on jos tämmöset on suurimpia vastoinkäymisiä meillä. Enikeis.. matkaseura oli mitä ihaninta, ajaessa ei satanut ja itessään ajaminen oli huippua ja kypäräpuhelimet kivoja. Ens kerralla sitte reissuun terveenä ja työkalupakin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti