Eilen tuli katseltua koko päivä töissä pihalle, että niin olis komiat ajokelit.. Ja työpäivän jälkeen ei kun mopedi esille ja tuumasta toimeen! Liikkeelle lähdettiin Viragon ja R6n voimin, koska VMax ei ole vieläkään toipunut viime kesän sateisesta retkestä.. Ensin suunnisteltiin Bike Worldin uuden kaupan avajaisiin ja sieltä löydettiinkin molemmille kuskeille vähän kesäisemmät hanskat myöhempiä kelejä varten. Nytkin oli jo pakko laittaa nahkatakki päälle (tyylikkyys ennen kaikkea), mutta pakko myöntää että iltaa kohden saattoi hiipiä pieni vilutus. Onneks Viragossa on kahvanlämmittimet :D
Ennen viluttelua aurinko kuitenkin paisteli mukavasti ja koska matka oli hauska niin, poimimme Pirkkalasta mukaan kaverin, ja toisenkin. Matkaan lähti punainen versio tämmöisestä http://www.motorcycle.com/specs/hyosung/cruiser/2008/aquila/gv250.html Ja omistaja sekä kuski. Omistaja vaihtunee kesän aikana kuskiksi ja kuskin tarttee hankkia oma pyörä, mutta tällä kertaa vielä letkailtiin näin. Omistaja on muuten se sama henkilö jonka saattaa löytää aikaisemmista blogimerkinnöistäni ehkä maailman katu-uskottavimman ajoliivin luojana.. Scooters of Destruction rulez ;)
Ajeltiin yllättämään Nokialle bemarikaverimme, joita toistaiseksi ei ainakaan saatu kuitenkaan liittymään pärräseuraksemme. Toinen niistä sentään meinaa ajaa kortin tänä kesänä. Toinen oli sitä mieltä että bemariin menee kaikki ne rahat mitä vois ajokorttiin käyttää. Katotaan josko tuo saatais joskus järkiinsä ;) Koska ne ei halunneet lähteä motoilemaan meijän kaa vaan suuntasivat bemareineen kohti uusia seikkailuita niin me otettiin seuraavaksi kohteeksi kotoisasti Kangasala. Koska oli perjantai niin siellähän ne muutkin hurjapäät ja 13 asteen lämpötilaa uhmaavat kokoontuivat taas Vehoniämen munkkikaffien äärellä. Mikäs sen mukavampaa näin Wapun alla.
Matkaa tehtiin Nokialta isoo tiätä pitkin ja sitten rantatietä pitkin Särkänniemen ohi ja sieltä jatkettiin sen kummempia kiemurtelematta Lahdentietä pitkin kohti Kangasalaa. Mikäs siinnä oli ajellessa muuten, mutta jossain vaiheessa alkoi tosissaan kasa iskemään, kun oli satanut ja tie märkä. Tästä kuitenkin selvisimme ja pääsimme harjulle. Melkoisen vähän siellä näkyi olevan porukkaa, ehkä parisenkymmentä pyörää yhteensä. Onneks sit pääsi sisälle lämmittelemään jäseniä ja kaakaokupin ääreen. Onnistuin muuten siinnä matkalla pärrältä kaffelle jo tipauttamaan pärrän avaimetkin, mutta onneks miäs kävi ne sieltä löytämässä. Ei Näin!
Vehoniemeltä ajettiinkin sitten porukalla takaisinpäin, kunnes oli aika hajaantua ja jatkaa itse Tiihalan ja Kuohunharjun ylitte kotia. Pienelle kevätretkelle kertyi mittaa epätasaiset 101km. Ehkä tuosta matkat vähän kasvaa, kunhan mittarin lukema malttaa nousta hiukan korkeammalle.
Ennen viluttelua aurinko kuitenkin paisteli mukavasti ja koska matka oli hauska niin, poimimme Pirkkalasta mukaan kaverin, ja toisenkin. Matkaan lähti punainen versio tämmöisestä http://www.motorcycle.com/specs/hyosung/cruiser/2008/aquila/gv250.html Ja omistaja sekä kuski. Omistaja vaihtunee kesän aikana kuskiksi ja kuskin tarttee hankkia oma pyörä, mutta tällä kertaa vielä letkailtiin näin. Omistaja on muuten se sama henkilö jonka saattaa löytää aikaisemmista blogimerkinnöistäni ehkä maailman katu-uskottavimman ajoliivin luojana.. Scooters of Destruction rulez ;)
Ajeltiin yllättämään Nokialle bemarikaverimme, joita toistaiseksi ei ainakaan saatu kuitenkaan liittymään pärräseuraksemme. Toinen niistä sentään meinaa ajaa kortin tänä kesänä. Toinen oli sitä mieltä että bemariin menee kaikki ne rahat mitä vois ajokorttiin käyttää. Katotaan josko tuo saatais joskus järkiinsä ;) Koska ne ei halunneet lähteä motoilemaan meijän kaa vaan suuntasivat bemareineen kohti uusia seikkailuita niin me otettiin seuraavaksi kohteeksi kotoisasti Kangasala. Koska oli perjantai niin siellähän ne muutkin hurjapäät ja 13 asteen lämpötilaa uhmaavat kokoontuivat taas Vehoniämen munkkikaffien äärellä. Mikäs sen mukavampaa näin Wapun alla.
Matkaa tehtiin Nokialta isoo tiätä pitkin ja sitten rantatietä pitkin Särkänniemen ohi ja sieltä jatkettiin sen kummempia kiemurtelematta Lahdentietä pitkin kohti Kangasalaa. Mikäs siinnä oli ajellessa muuten, mutta jossain vaiheessa alkoi tosissaan kasa iskemään, kun oli satanut ja tie märkä. Tästä kuitenkin selvisimme ja pääsimme harjulle. Melkoisen vähän siellä näkyi olevan porukkaa, ehkä parisenkymmentä pyörää yhteensä. Onneks sit pääsi sisälle lämmittelemään jäseniä ja kaakaokupin ääreen. Onnistuin muuten siinnä matkalla pärrältä kaffelle jo tipauttamaan pärrän avaimetkin, mutta onneks miäs kävi ne sieltä löytämässä. Ei Näin!
Vehoniemeltä ajettiinkin sitten porukalla takaisinpäin, kunnes oli aika hajaantua ja jatkaa itse Tiihalan ja Kuohunharjun ylitte kotia. Pienelle kevätretkelle kertyi mittaa epätasaiset 101km. Ehkä tuosta matkat vähän kasvaa, kunhan mittarin lukema malttaa nousta hiukan korkeammalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti