Hymyilevä motoristi makeamman elämän perässä

Tänä vuonna olis ollut jo monta päivää, joina olisi voinut ajaa, mutta selkä on kiukutellut, eikä ole viitsinyt lähteä sitä rääkkäämään. Uuden kevyen kesätakin sentään jo tänä keväänä tilasin Sweepiltä. Sen käyttämistä kyllä saapi hetken odotella.
Vappuna kuitenkin alkoi polttelemaan liikaa ja projekti alkoi raivaamalla kaikki pärrien eteen talven aikana kertyneet tavarat pois. Öljyt olivat kunnossa, valot toimivat ja pärrät läjtivät lämpimästä tallista käyntiin kuin välissä ei olisi talvea ollutkaan :) Mittarissa tähän kauden alkuun näkyivät kilometrit 24639.

Tankin kautta lähdettiin ajelemaan ja kyllä se ajo vaan siitä lähti luonnistumaan heti. Aiempien vuosien ekan ajon ylimääräistä jännitystä ei juuri ollut, viime kesän kilometrit selvästi olivat tehneet hyvää ajolleni. Oli se komiaa painaa lapa pystyssä ja morjenstella kaikkia muita wappuajelijoita. Ei se nyt ihan kesä vielä ollut.. lämpötila alle 15 astetta, mutta hyvin lämmittivät goret ja viime kesänä ostetut pitkävartiset ajokengät. Lisäksi viime kesänä ostettu uusi kypärä leuan alle menevällä nahkasuojalla oli varsin mukava, kun tuuli ei päässyt leuasta pyörimään kypärän sisään.

Ajolenkki lähti ensin suuntautumaan Vehoniämelle vappumunkille. Muutama kourallinen muitakin pyöriä oli paikalla, joukossaan mediajulkisuutta saanut lonkero-busa :) Selkä ei alkanut kiukuttelemaan, joten otimme suunnan kohti Pälkänettä. Kyllä se Vanha Pälkäneentie vaan on nykyään mukavassa kunnossa, kun asfaltti uusittiin viime kesänä. Kylän läpi kulkeva tie taas oli sellaista purkkapaikkausta, ettei uskois Suomen teillä ajavansa. Jatkettiin sieltä kohti Valkeakoskea.

Se on kyllä aina yhtä hauskaa ajella lapsuudenmaisemiensa läpi Valkeakoskella ensin Leppälästä Koivuniemeen ja sieltä Sointulaan. Odotan aina näkeväni siellä kavereita ja naapuri Reiskan ulkoiluttavan rakasta Topi-koiraa, mutta onhan tuosta jo 26 vuotta kun muutin pois, joten ehkä jotain muutakin on saattanut muuttua :D Piti käydä torin grillillä snägärillä, mutta sehän ei ollut sunnuntaisin auki. Tämän jälkeen käytiin toteamassa, että Waltikan luota ei pääse mitään oikoreittiä oikealle tielle.

Kaarina-Maununtyttären tietä ajaessa pääsi testailemaan pärrä mutka-ajo-ominaisuuksia ja yllättävän vähän tuli muita vastaan. Kohti Kangasalaa ajellessa huomasimme, että ei nyt tule ihan ekan 100km täyteen ilman ketunlenkkejä, joten vähän piti vielä käydä huristelemassa 9-tietä ja Ruutanan kautta kotiin, jolloin lenkkiä tuli reilut 110km. Kotona kaksi hymyilevää motoristia hyppäsivät Vapunvietosta lämpimään paljuun lämmittelemään ja katselemaan aurinhonlaskua lintujen laulellessa. Joskus elämä on melkoisen makeaa.

Ne jo oottaa kuskeja..

Lähetetty Windows Phonesta

Tuosta se meni :(

Lähetetty Windows Phonesta

Lintu lensi otsalle, lauloi niitä näitä

On vähän tullut ajeluun taukoa, koska menin tekemään sellaisen erehdyksen, että koitin ajaa pokupyörällä. Kyllähän konepyöräilijän pitäis pysyä konepyöräilyn parissa.. Tuli sitten noidannuoli ja ever since selekä on ollut melkoisen huonossa kunnossa.

Nyt kuitenkin on alkanut tuntua siltä, että ei se selekä tuosta taas kummene, joten päätin lähteä ajamaan anyway. Tiistaina oli koko kevään mahtavin ilta ja niinpä nappasimme pyörät allemme ja lähdimem suuntimaan Näsijärven ympäri. Näsijärven rannalla tuli myös käytyä Mustassalahdessa maggaralla, enkä ole koskaan nähnyt siellä niin paljon porukkaa. Yhtään tuttua siellä ei näkynyt ja lähdimme suuntaamaan kohti Muroleen kanavaa. Kello oli jo vähän illampi, mutta ihmeen lämmintä oli silti. Mies muuten näki myös hirvivaara-alueella poron.. Onneks tarpeeks kaukaa. Saattaa olla kyllä hirvikin, ehkä oli vähän liian kaukana tutustumaan lähemmin. Onneks ei tarttenut tehdä lähempää tuttavuutta. Muroleen kanavakaffelassa näkyi olevan yksityistilaisuus ja niinpä pienen venyttelytauon jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Kokeiltiin sieltä vähän eri reittiä kotiin. Löydettiin nimittäin kapee Kapeentie, joka meni sieltä aikalailla Näsijärven rantaa pitkin. En kyllä ehkä suosittele, ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Ilma oli illallakin vielä linnunmaitoa, kympin aikaan +20 astetta. Päivän saldoksi tuli noin 150km.

Eilen tuli mentyä pitkästä aikaa töihinkin mopedilla. Yllättävänkin paskan työpäivän jälkeen kyselin mieheltä, jotta mihin kauas lähdettäis heti töitten jälkeen ajeleen. Ei silläkään niin hyvä työpäivä ollut ollut ja niinpä se nielaisi syötin purematta ja lähdettiin heti kotiin saapumisen jälkeen ajelemaan. Näytti vähän sateiselta, joten otettiin varmuuden vuoks sadekamat mukaan. Ei muuten satanut koko matkalla :) Mies kysyi multa mihin mennään ja kerroin sille että Hattulaan tai Lahteen. Mies tsekkasi, että Lahti-kaveri on kotona ja päätettiin lähteä sitä moikkaamaan. Ilma ei ollut ihan niin lämmin kuin parina edellisenä päivänä, mutta ei voi olettaa, Suomen kesä on Suomen kesä.

Kypäräpuhelimet mahdollistivat työpäivästä avautumisen siinnä ajaessa ja vittuuntuminen haihtui pikkuhiljaa matkalle. Kyllä se taas yöllä palasi mutta pääsihän hetkeksi eroon. Ajeltiin Kuhmalahden ja Padasjoen kautta ja Taulun läpi. Yllättävän vähän tiellä oli motoristeja. Ovat tainneet tottua liian hyviin keleihin tässä keväällä. Nähtiin sadettakin mutta se oli jo ystävällisesti valunut maahan eikä meidän tarvinut ottaa sitä niskaamme. Reitti oli melkoisen pitkä tuolta Padasjoen kautta ja vaikka olisi tehnyt mieli pysähtyä matkanvarrella nauttimaan maisemista niin piti vaan ihastella moottoripyörän selästä. Asikkalan kohdalla muuten alkoi soimaan päässä Asikkalan puiset rattaat eikä ne meinanneet millään lähteä päästä pois. Lahteen saavuttiin yllättävän helposti  oikeaan paikkaan. Miähellä oli selkeesti kokemusta Lahden kaduista :) Tai sitten Kaverille vaan oli heleppo ajaa.

Pikaisen tupatarkastuksen jälkeen pitikin jo lähteä kotiappäin, koska nuo arki-illat kuluvat kovin nopsaan. Oltiin juuri saatu ohitettua yksi rekka ja harkittiin toisen ohittamista, kun mun pleksissä tömähti ja siihen levisi verta. Joku lintunen oli itsetuhoinen.. Onneksi se osui ensin mun mopon mittaritauluun ja kimposi siitä ensin mun rintaan ja pleksi kautta tielle, olis voinut sattua muuten enempi. Eipä ole muuten tullut ikänä autolla edes törmättyä mihinkään :-p Oikeastaan monet hyönteiset on tömähtäneet pleksiin kovempaa, mutta tuo ei tullutkaan suoraan. Ylpeä olin siitä, että en hätääntynyt mitenkään tilanteesta niinkuin olis ehkä voinut käydä. Ajettiin vaan tien sivuun ja mies puhdisti pahimmat veret, että näin eteenpäin. Traumoja tuosta ei jäänyt, enintään vähän sulkia takinrinnuksiin, lintu ei kyllä selvinnyt ihan niin helpolla :(  Seuraava tauko pidettiinkin pian, jotta pääsin vähän siistiytymään. Tarttee varmaan tänään putsailla takki, kypärä ja housut paremmin. Niin ja mopedi, tuossa kun tapahtui pienoinen leviämisilmiö. Tähän asti sitä on katellut metsää vaan hirviä ajatellen, mutta eilen tuli sen jälkeen katseltua lintujakin sillä silmällä.

Ajoreitti kulki suoraan Lahti-Tampere tietä pitkin, koska kello oli jo paljon eikä viitsinyt jäädä kiemurtamaan pikkuteitä vaikka olisi mieli tehnytkin. Puol 11 aikaan alkoi olla jo melkoisen viileäkin. Kesä kun on niin päällä oli nahkaa ja ajofarkut. Kilometrejä päivän reissuille kertyi yhdessä vajaa 300km. 

Museokamaa

Perjantain kunniaksi tuli eilen ajeltua motoristien perjantaiselle kohtaamispaikalle Vehoniemen automuseolle. Mies haki pärränsä 800km huollosta ja ajeli sinne mun jälkeen. Odotellessa kiertelin katselemassa muiden pärriä. Sedät kyllä kyttäsivät, mutta kukaan ei uskaltaunut jututtamaan. Enpä mäkään kyllä... Naisiakin oli jokusia paikalla, mutta suurin osa pelkääjän paikalla. Nykyään siellä muuten oikeesti tulee vähän pelättyä, paljon mialuummin ajaa itte kun voi hallita ;-)

Lämppäriteen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Pälkänettä. Sieltä suunnattiin pikkuteitä kylmänpelossa pitkiin Luopioisia ja Sahalahtea. Ei noi 12 asteen lämpötilat oikein vielä lämmitä. Aikamoisia monttuja tiellä oli. Kevät <3 vaan jospa tää tästä hiljalleen lämpenis. Matkamittari näytti reissun jälkeen 84km

Mies teki miulle synttärikakun

Triumphistania

Lähetetty Windows Phonesta