Pitihän sitä tänäänkin päästä vähän ajelemaan, vaikka sää olikin melko harmaa ja lämpötila 16 astetta. Ikkunasta kun katsoi maa näytti kuitenkin kuivalta ja ilma sateettomalta. Noh.. päällehän piti sitten laittaa kesävarusteet eli ajofarkut ja nahkatakki. Windstopperi kaulasuoja ja paksummat hanskat tuli onneksi sentään vedettyä päälle.
Heti kun pihalle pääsi sai nimittäin huomata, että siellä tuhnutti pienesti sellaista sumutinpullosta sumutettua vettä, joka ei edes kastellut maata. Mutta kamojan ei siinnä vaiheessa voinut tietenkään lähteä vaihtamaan ja niillä sitten lähdettiin liikkeelle. Vois melkeen sanoa, että vähän tuli viileä :D Tai no oikeestaan reidet jäätyivät.. Takki suojasi ihan hyvin ja bootsien varret ja housujen polvisuojat kattavat hyvin säären edestäpäin. Veilä kun olis ollut pienet tuulilasinpyyhkijät hanskojen etusormissa nii olis nähnytkin vähän pidemmälle.
Ensin suunnattiin Lahdesjärven Absukalle tankkaamaan Vmax. Sieltä suunnittiin pienen motaripätkän jälkeen ajelemaan Kuljun ohi menevää pienempää tietä. Eipä kyllä tullut kovin montaa pärrää koko reissulla vastaan. Suunnaksi otettiin Vaihmalan Hovi Lempäälässä, koska olin lukenut lehdestä, että siellä on maanantaina kokoontumisajot. Niitä tuntuukin riittävän Pirkanmaalla vähän joka päivälle. Ajeltiin pitkin pieneneviä teitä ja nähtiin myös hienolla paikalla sijaitseva golfkenttä. Päästyämme paikanpäälle saimme todeta viileän sään karkoittaneen kanssamotoristit.. olimme ainoat kaksipyöräiset paikalla.
Emme jääneet sen pidemmäksi aikaa paikalle.. tulipahan nähtyä sekin :D Sieltä suuntasimme ensin pienempiä ja sitten vähän isompia teitä pitkin poispäin, kunnes saavuimme motarille. Pääsinpä testaileen mun pientä ja söpöä 120km/h vauhdissa. Vois sanoa, että pienitehoinen pyörä, vähän liian ohuet varusteet ja vastatuuli ja kosteus/ sumusade ei oikein sopineet yhteen vauhdin kanssa. Tuli jopa ajettua hiljempaa kuin nopeusrajoituksissa sanotaan :-o Motarilta kiersimme sitten vielä Hervannan kautta kotiappäin. Tulipa sitten vasta Hervannassa muistettua, että mun pärrässähän on kahvanlämmittimet. Ne ehti melkein lämpiään ennenkuin päästiin kotiin. Kilometrejä tänään tuli aika tarkalleen 60km. Kuuma suihku kullan kallis!
maanantai 4. heinäkuuta 2011
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Uusinta uutta
Tuossa viikonlopun menoista kotiutuneena ja palautuneena lähdettiin vielä miehen kanssa ilta-ajelulle. Lämpöö tuolla oli enää 18 astetta viikonlopun huikeiden lukemien jälkeen. Ensin tuntui mukavalta, mutta itteasiassa olis saattanut olla ehkä vähän miellyttävämpää jos olis ollu esmes vuori nahkatakissa tai tixtexiä päällä.
Ajelin ensin miehen perässä Haulitornia kattelemaan ja syömään Vaakon nakkiin Pispalaan. Aikamoisen kokoisia anniksia siellä. Totesin, että tulee paremmin havainnoitua liikennettä itse, kun ei aja toisen perässä. Niinpä vaihdettiin meidän hurjan pitkän letkan vetäjää ja mentiin mun johdolla eteenpäin rantatietä pitkin ja Hervannan kautta Vuorekseen.
Salaa itseasiassa oltiin kerran jo käytykin Vuokreksessa ajelemassa, vaikka se oli oikeestaan yleiseltä liikenteellä suljettuna. Särkijärven silta avattiin nyt 30.6 kaikelle liikenteelle ja päätettiin ajella sitä kautta. Itse Vuores oli vielä melkoisen keskeneräinen viritelmä. Sen vieressä sijaitsevassa Mäyränmäessä jo asusteleekin porukkaa omakotitaloissa. Tuo Särkijärven silta siis ylittää Hervannan Särkijärven ja yhdistää Vuoreksen kätevästi moottoritiehen Lahdesjärven kohdalta. Itselle ei ehkä tule niin tuolle käyttöä, mutta paikallisista varmasti hyvikin käytännöllinen. Silta on kuulemma Tampereen pisin. Mutta eipä siitä kauaa kyllä yli päräyttänyt, vaikka ajelikin hiljaksiin, jotta näki maisemia ;)
Tuolta ajeltiinkin suorana kotiin, koska sää oli vähän turhan viileä. Ajokilometrejä pienelle iltalenkille kertyi 50.
Tänään palaillessani kotiinpäin Helsingistä tulin muuten ostaneeksi alan kirjallisuutta eli Riku Immosen HD-miehen seikkailut ja löydetyn respektin menetys
Aloitin kirjan lukemisen ja se oli.. aika mielenkiintoinen. Saapi nähdä millaiselta se alkaa viakuttaa kun lukee vähän eteenpäin :)
Ajelin ensin miehen perässä Haulitornia kattelemaan ja syömään Vaakon nakkiin Pispalaan. Aikamoisen kokoisia anniksia siellä. Totesin, että tulee paremmin havainnoitua liikennettä itse, kun ei aja toisen perässä. Niinpä vaihdettiin meidän hurjan pitkän letkan vetäjää ja mentiin mun johdolla eteenpäin rantatietä pitkin ja Hervannan kautta Vuorekseen.
Salaa itseasiassa oltiin kerran jo käytykin Vuokreksessa ajelemassa, vaikka se oli oikeestaan yleiseltä liikenteellä suljettuna. Särkijärven silta avattiin nyt 30.6 kaikelle liikenteelle ja päätettiin ajella sitä kautta. Itse Vuores oli vielä melkoisen keskeneräinen viritelmä. Sen vieressä sijaitsevassa Mäyränmäessä jo asusteleekin porukkaa omakotitaloissa. Tuo Särkijärven silta siis ylittää Hervannan Särkijärven ja yhdistää Vuoreksen kätevästi moottoritiehen Lahdesjärven kohdalta. Itselle ei ehkä tule niin tuolle käyttöä, mutta paikallisista varmasti hyvikin käytännöllinen. Silta on kuulemma Tampereen pisin. Mutta eipä siitä kauaa kyllä yli päräyttänyt, vaikka ajelikin hiljaksiin, jotta näki maisemia ;)
Tuolta ajeltiinkin suorana kotiin, koska sää oli vähän turhan viileä. Ajokilometrejä pienelle iltalenkille kertyi 50.
Tänään palaillessani kotiinpäin Helsingistä tulin muuten ostaneeksi alan kirjallisuutta eli Riku Immosen HD-miehen seikkailut ja löydetyn respektin menetys
Aloitin kirjan lukemisen ja se oli.. aika mielenkiintoinen. Saapi nähdä millaiselta se alkaa viakuttaa kun lukee vähän eteenpäin :)
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Mobiili motoristi
Noniin.. Kirjoitellaas vähän mobiilibloggerilla, kun opettelin käyttämään moista ajantappotarkoituksella. Torstaina ajelut jäi aika vähiin. Mies järkkäili kaverin polttareita ja kierrettiin kaupoissa. Mies ajeli siis autolla ja mä tietty pärrällä koska autoohan ei käytetä. Käytiin lisäks motoliikkeissä kattelemassa vähän kevyempiä ajokenkiä ja kypäräpuhelinten hintoja. Onhan niillä hintaa joo. Richan tossut tarttui mukaan alehyllystä ja olihan ne varsin paljon viileämmät kuin vuorelliset bootsit, joilla muuten oon ajellut.
Illemmalla lähdettiin vielä pienelle lenkille tsekkaamaan suomen ainoa vuono ja Aunuksen silta. Lisäksi ajeltiin hiukan pitkin tesoman pikkureittejä. Matkan varrelta löytyi esmes keskeltä ei mitään Eerolan suora, joka oli pitkä ja leviä. Ajokilometrejä kertyi n. 100.
Perjantaina siiryinkin sitten autoilemaan, kun lähdin helsinkiin ja piti saada yksi lahjakortti käytettyä ja ostokset kuljetettua. Niiiiin kattelin kateellisena vastaantulevia pärriä. Vakionopeudensäädin ja ilmastointi olis ollut påp. Pridessäkin tuli pyörähdettyä kavereiden kanssa ja sielläkin oli kulkueessa pari pärrää :-) Huomenna palaillaan takas tampereelle ja huomenna tai viimeistään maantaina pääsee taas kartuttamaan kilometrejä!
perjantai 1. heinäkuuta 2011
On kotiseutu mulla tuolla.. eikä ollenkaan niin kaukana kun pärrällä etenee
Tais olla vielä tiistai-iltaa kun kateltiin miähen kanssa kartasta vähän että missä oltiin liikuttu päivällä. Hämmennyin huonosta paikallistuntemuksestani. Tai siis lähinnä siitä, että mihin suuntaan Tampereesta erinäiset pikkupaikat sijaitsevat. Täähän on selkeesti sivistävä harrastus :D Kateltiin samalla lenkkejä, joita vois tulevaisuudessa ajella.
Keskiviikkona annoin äiteelle ensin askarteluopetusta lastenleiriä varten ja sitten taisin taas pyörähtää tontilla. Vähän myöhemmin lähdettiin ajelemaan ja mä sain valita reitin. Koska Ircnetin #mptre kanavalla oli puhuttu Valkeakoskelle menevästä Kaarina-Maununtyttären tiestä niin päätin lähteä siihen suuntaan. Ajeltiin ensin taas Saarenmaantien kautta ja nyt pystyin pitämään ajolinjat jo vähän paremmin hallinnassa, koska tie oli tuttu nyt myös omista kokemuksista.
Kaarina-Maununtyttären tielle käännyttyämme huomasin, että mulla ei ole todellakaan mitään tarvetta ajaa kovempaa kuin kyltit käskee. On aikamoisen vaikeeta nimittäin ajaa vierasta mutkatietä. Tie oli kuulemma aikaisemmin ollut aika heikossa kunnossa, mutta nyt se oli paikkailtu kuntoon. Oli kyllä aikamoista menoa mutka-ajoon tottumattomalle. Matka tuntui kovin pitkältä, mutta harjoittelua se vaan on..
Koskiin päästyämme alkoikin näkyä tuttuja maamerkkejä. Itse kun vietin elämäni 10 ensimmäistä vuotta Valkeakoskella. Melko hämmentävää oli, että esimerkiksi Apian koulu oli räjäytetty kasaan :-o Justhan mä siellä kävin ATK-kerhossa. Vai olisko siitä sittenkin reilut 20 vuotta.. Punaisella linjalla ajettiin läpi työläiskaupungin ja kaiholla muistelin entistä kotikaupunkiani. Mä niiin päräytän sinne joku päivä katsomaan Hakan peliä vanhojen aikojen muistoks syömään grillimakkaraa ja hurraamaan!
Ajeltiin takas vanhaa kolmosta pitkin ja oli kyllä mutkien jälkeen varsin mukavaa päästä päästelemään kovaa leveää tietä pitkin. Tosin aurinko tuikki aika häijysti silmiin.. Ranteetkin lakkas palelemasta, kun keksin hienon ratkaisun kesähanskojen ja takinhihojen yhteenliittämiseen. Jos ei palelluttais selkää eikä ranteita.. Ajelua olis taas pystynyt jatkamaan miten kauan vaan, mutt joskus on pakko palata kotiin. Siellä ei ookkaan tullut näinä päivinä juuri aikaa vietettyä :D Kilometrejä kertyi noin 120.
Keskiviikkona annoin äiteelle ensin askarteluopetusta lastenleiriä varten ja sitten taisin taas pyörähtää tontilla. Vähän myöhemmin lähdettiin ajelemaan ja mä sain valita reitin. Koska Ircnetin #mptre kanavalla oli puhuttu Valkeakoskelle menevästä Kaarina-Maununtyttären tiestä niin päätin lähteä siihen suuntaan. Ajeltiin ensin taas Saarenmaantien kautta ja nyt pystyin pitämään ajolinjat jo vähän paremmin hallinnassa, koska tie oli tuttu nyt myös omista kokemuksista.
Kaarina-Maununtyttären tielle käännyttyämme huomasin, että mulla ei ole todellakaan mitään tarvetta ajaa kovempaa kuin kyltit käskee. On aikamoisen vaikeeta nimittäin ajaa vierasta mutkatietä. Tie oli kuulemma aikaisemmin ollut aika heikossa kunnossa, mutta nyt se oli paikkailtu kuntoon. Oli kyllä aikamoista menoa mutka-ajoon tottumattomalle. Matka tuntui kovin pitkältä, mutta harjoittelua se vaan on..
Koskiin päästyämme alkoikin näkyä tuttuja maamerkkejä. Itse kun vietin elämäni 10 ensimmäistä vuotta Valkeakoskella. Melko hämmentävää oli, että esimerkiksi Apian koulu oli räjäytetty kasaan :-o Justhan mä siellä kävin ATK-kerhossa. Vai olisko siitä sittenkin reilut 20 vuotta.. Punaisella linjalla ajettiin läpi työläiskaupungin ja kaiholla muistelin entistä kotikaupunkiani. Mä niiin päräytän sinne joku päivä katsomaan Hakan peliä vanhojen aikojen muistoks syömään grillimakkaraa ja hurraamaan!
Ajeltiin takas vanhaa kolmosta pitkin ja oli kyllä mutkien jälkeen varsin mukavaa päästä päästelemään kovaa leveää tietä pitkin. Tosin aurinko tuikki aika häijysti silmiin.. Ranteetkin lakkas palelemasta, kun keksin hienon ratkaisun kesähanskojen ja takinhihojen yhteenliittämiseen. Jos ei palelluttais selkää eikä ranteita.. Ajelua olis taas pystynyt jatkamaan miten kauan vaan, mutt joskus on pakko palata kotiin. Siellä ei ookkaan tullut näinä päivinä juuri aikaa vietettyä :D Kilometrejä kertyi noin 120.
Auto saa jäädä parkkiin
Tiistaina lähdin aamulla pärrällä töihin. Ihan vaan koska voin :D Sieltä saikin jatkaa sitten suoraan ajelemaan ympäriinsä töiden jälkeen. Kävin taas tontilla, josta kaappasin miehen mukaan ajelemaan Vmaxilla. Käytiin jossain Pirkkalan lentokentän kupeessa ajelemassa ja haettiin mulle selkää varten munuaisvyö, jotta en enää sais vetoa, enkä hajoittaisi selkääni uusiksi. Yhdessä takin ja housut yhdistävän vetoketjun kanssa tuntuikin auttavan ihan hyvin ja oli huomattavasti mukavampi kuin mulla tähän asti ollut neopreeninen.
Käytyämme noutamassa miehen lompakon sen autosta ajeltiin myös Mustalahden satamassa motoristien kokoontumisajoissa. Tottakai sinne piti päästä kun oli oma pyörä alla :D Kuola valui taas kun katseli pärriä siellä. Mäki haluun isona Harrikan! Mies lähti siitä omille teilleen ja lähdin itse pyörimään pitkin Pyynikkiä, Pispalaa ja Tahmelaa. Tulipa harjoiteltua hidasajoa ja mutkia. Niissä onkin melko paljon harjoiteltavaa. Lämpötila pysytteli päivällä jossain 28 tienoolla, joten tarkenin. Lopulta piti palailla takas kotiin n. 10.30, ku alkoi olemaan melko viileää.
Kilsoja tiistain ympäriämpäri pärräämiselle kertyi yllättävänkin paljon eli 150km, vaikka ihan vaan tässä jossain lähellä tuli pyörittyä.
Käytyämme noutamassa miehen lompakon sen autosta ajeltiin myös Mustalahden satamassa motoristien kokoontumisajoissa. Tottakai sinne piti päästä kun oli oma pyörä alla :D Kuola valui taas kun katseli pärriä siellä. Mäki haluun isona Harrikan! Mies lähti siitä omille teilleen ja lähdin itse pyörimään pitkin Pyynikkiä, Pispalaa ja Tahmelaa. Tulipa harjoiteltua hidasajoa ja mutkia. Niissä onkin melko paljon harjoiteltavaa. Lämpötila pysytteli päivällä jossain 28 tienoolla, joten tarkenin. Lopulta piti palailla takas kotiin n. 10.30, ku alkoi olemaan melko viileää.
Kilsoja tiistain ympäriämpäri pärräämiselle kertyi yllättävänkin paljon eli 150km, vaikka ihan vaan tässä jossain lähellä tuli pyörittyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)